Browsing by Author "Sukura, Mikko"

New Yorkin yleissopimuksen mukaan sopimuksen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tunnustamaan ja täytäntöönpanemaan toisessa jäsenvaltiossa annetun välitystuomion. Yleissopimukseen on sitoutunut poikkeuksellisen suuri määrä valtioita, minkä takia toisessa valtiossa annettu välitystuomio voidaan panna täytäntöön lähes kaikissa maailman valtioissa. Välimiesmenettely soveltuu siis erittäin hyvin rajat ylittävien kaupallisten riitojen ratkaisemiseen. Suomalaisessa oikeustieteellisessä keskustelussa on viime vuosina esitetty lukuisia kannanottoja, jotka puoltavat välimiesmenettelylain uudistamista. Välimiesmenettelylain on katsottu olevan auttamattomasti vanhentunut, eikä sen katsota vastaavan parhaita kansainvälisiä käytänteitä. Erityisesti Suomen Keskuskauppakamari on ollut aloitteellinen välimiesmenettelylain uudistamisessa. Oikeusministeriö järjesti Keskuskauppakamarin aloitteesta vuoden 2018 syksyllä seminaarin välimiesmenettelylainsäädännön uudistamistarpeista. Seminaarissa kuultujen kannanottojen perusteella oikeusministeriö esitti julkisen lausuntopyynnön välimiesmenettelylain uudistamistarpeista. Lausuntoja annettiin 37 kappaletta. Valtaosa lausunnoista puolsi UNCITRALin mallilain implementoimista osaksi Suomen lainsäädäntöä. Merkittävin syy mallilakia puoltaville kannanotoille on se, ettei nykyisen välimiesmenettelylain katsota houkuttelevan kansainvälisiä välimiesmenettelyjä Suomeen. UNCITRALin mallilaki on YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan mallilaki kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Mallilaki on saavuttanut suurta suosiota kansainvälisten toimijoiden keskuudessa ja lukuisat valtiot ovat implementoineet sen osaksi lainsäädäntöään tai säätäneet välimiesmenettelylaeissaan mallilakia vastaavasti. Mallilain katsotaan yleisesti ottaen edustavan parhaita kansainvälisiä käytänteitä välimiesmenettelyssä. Tutkielma osallistuu välimiesmenettelylain uudistamistarpeista käytyyn keskusteluun välitystuomion pätemättömyyden näkökulmasta. Välitystuomio sitoo pääsäännön mukaan osapuolia heti antamisestaan. Poikkeuksena tähän sitovuuteen ovat tilanteet, joissa välitystuomiota rasittaa pätemättömyysperuste. Välimiesmenettelylain mukaan välitystuomio voi olla pätemätön joko mitättömyyden – eli itsestään vaikuttavan pätemättömyyden – tai kumoamisen – eli moitteenvaraisen pätemättömyyden – perusteella. Mallilaki sen sijaan säätää ainoastaan moitteenvaraisesta pätemättömyydestä. Välitystuomion mitättömyyden on katsottu olevan merkittävä syy siihen, etteivät ulkomaalaiset toimijat halua ratkaista riitojaan välimiesmenettelylain mukaisesti. Tutkielmassa tarkastellaan mallilain kumoamisperusteita lainopin keinoin. Tarkoituksena on selvittää, miten lausunnoissa ehdotetun lainsäädännön pätemättömyyssääntely toimii ja millä edellytyksillä välitystuomio voidaan kumota. Tämän jälkeen tutkielmassa selvitetään välimiesmenettelylain pätemättömyyssääntelyä. Metodi on myös tässä yhteydessä oikeusdogmaattinen. Tutkimuskysymys on, millä perusteilla välitystuomio voidaan katsoa pätemättömäksi välimiesmenettelylain mukaan. Tutkielma myös systematisoi molempien lakien pätemättömyyssääntelyä. Tarkoituksena on siis selvittää lausunnoissa ehdotetun ja voimassa olevan lainsäädännön pätemättömyyssääntelyä. Tutkielman kolmas keskeinen tutkimuskysymys on, miten voimassa olevaa lainsäädäntöä tulisi uudistaa välitystuomion pätemättömyyssääntelyn osalta. Tähän kysymykseen vastataan de lege ferenda -kannanotoilla, jotka pohjautuvat mallilain ja välimiesmenettelylain oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa ilmi tulleisiin sääntelyaukkoihin sekä välimiesmenettelyn tehokkuuden parantamiseen. Tutkielman keskeisinä johtopäätöksinä katsotaan, että välitystuomion pätemättömyys on molempien lainsäädäntöjen mukaan poikkeuksellista. Edelleen molempien lakien oikeuskäytäntö ilmentää välitystuomion pysyvyyden periaatetta. Välimiesmenettelylaki tosin poikkeaa periaatteesta merkittävästi, eikä periaate saa lakitekstistä tai esitöistä yhtä vahvaa tukea kuin Mallilaissa. Tutkielmassa päädytään puoltamaan mallilain implementoimista tietyin kansallisin poikkeuksin.