Browsing by Author "Summanen, Ville"

Urheiluesiintymiseen ja sen oheistoimintoihin liittyy aktiviteetteja, jotka voivat verotuksen näkökulmasta täyttää niin yritystoiminnan, työsopimuksen kuin aineettomien oikeuksien luovuttamisenkin tunnusmerkistön. Kansainvälisen urheilijan kannalta verosopimusoikeudellisella asuinpaikalla on korostunut merkitys verotusoikeuden kohdistumiseen. Monessa maassa urheilevien asuinpaikan määrittämisessä voi ilmetä tulkinnanvaraisuuksia, sillä urheilijalla voi olla erilaisia siteitä eri valtioihin. Kansainvälisestä oikeuskäytännöstä on luettavissa, että selkeät painopistealueet vero-oikeudellisen asuinvaltion määrittämisessä liittyvät perheellisten ja taloudellisten siteiden muodostumiseen. Suomen verolainsäädännössä täällä yleisesti verovelvollinen urheilija rinnastetaan tuloverotuksessa usein monella tavalla tavalliseen työntekijään. Urheilijan esiintymisestään saamat suoritukset ovat ennakonpidätyksen ja progressiivisen tuloverotuksen alaista tuloa. OECD:n malliverosopimuksen 17 artiklan soveltaminen on yksiselitteistä urheiluesiintymiseen liittyvän palkkion tai menestymisen myötä saatujen palkintojen kohdalla. Tällöin 17 artikla soveltuu, koska urheilija saa tuloa, jolla on suora ja välitön yhteys kyseiseen urheilusuoritukseen. Sen sijaan tulkinnallisempia tilanteita aiheuttavat urheilusuorituksen kannalta liitännäiset suoritukset ja niistä kertyvät tulot. ns. image rights-sopimusten osalta rajanveto malliverosopimuksen 7, 12 ja 17 artiklojen soveltamisalojen rajoista on kansainvälisessä oikeuskäytännössä kirjavaa. Yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että tulo, joka perustuu tietyn tuotteen menekkiin, on helpoiten tulkittavissa rojalteja koskevan 12 artiklan soveltamisalaan kuuluvaksi. Sen sijaan aineettomien oikeuksien antaminen erilaisia mainostamistilaisuuksia varten saattaa helpommin täyttää 7 artiklan liiketuloa koskevat kriteerit. Urheilijan toimintojen yhtiöittämisessä vero-oikeudellisesti tulkinnallista on yhtiömuodon ja tosiasiallisen toiminnan välinen ristiriita tilanteissa, joissa urheilutoiminta ei täytä yritystoiminnan tunnusmerkkejä. Tällaisissa tilanteissa yhtiörakenne usein ohitetaan yleisen veronkiertosäännöksen1 turvin. Yhtiöittäminen voi tulla kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa urheilijan toiminta täyttää yritystoiminnan tunnusmerkit pääomariskistä, toimitiloista, henkilökunnasta, yms. Urheiluesiintymisestä saatu palkkio on arvonlisäverolain 45 §:n mukaisesti vapautettu arvonlisäverosta. Urheilijalle voi kuitenkin syntyä arvonlisäveron tilitysvelvollisuus varsinaisen urheilun ohella harjoitettavasta oheistoiminnasta sekä sponsorisopimuksista. Urheilijan tarjoamat muut palvelut, esimerkiksi urheiluopetus tai sponsorille luovutettava markkinointipalvelu, kuuluvat arvonlisäverolain soveltamisalaan, mikäli urheilija harjoittaa niitä liiketoiminnan muodossa.