Browsing by Author "Sunila, Kanerva"

Suomen ja Euroopan unionin pitkän aikavälin ilmastotavoitteena on siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan. Energiajärjestelmän muuttaminen kestäväksi vaatii sekä uusiutuvan energian lisääntyvää hyödyntämistä että järjestelmän tehokkuuden parantamista. Kestävyystavoitteet sekä muun muassa yhteiskunnan sähköistyminen asettavat paineita myös sähköverkkojen kehittämiseen. Eri toimijoiden intressit ja toisaalta uusiutuvan energiantuotannon vaihtelevuus on kyettävä sovittamaan tulevaisuudessa tehokkaasti yhteen. Uudelta sähköjärjestelmältä vaaditaan myös joustoa, jota voidaan muun muassa kysyntäpuolen toimenpiteillä kasvattaa. Älykkäiden sähköverkkojen uskotaan ratkaisevan ainakin osan näistä haasteista. Älykkäällä sähköverkolla tarkoitetaan sähköverkkoa, joka hyödyntää perinteisen sähkön siirto- tai jakeluteknologian lisäksi kommunikaatio- ja informaatioteknologiaa. Eniten muutoksia oletetaan tapahtuvan jakeluverkkotasolla. Tutkielman tarkoituksena on analysoida nykyistä jakeluverkonhaltijoihin kohdistettua sääntelyä suhteessa tuleviin muutospaineisiin. Toisaalta tavoitteena on selvittää, kannustaako nykyinen järjestelmä jakeluverkonhaltijoita investoimaan verkon älyllistämiseen tai siihen liittyviin tutkimus- ja kehitysprojekteihin. Älykkäitä sähköverkkoja ei ole suomalaisessa oikeustieteessä juuri käsitelty, ja tutkielman yhtenä päämääränä on avata tämä keskustelu. Aiheen uutuuteen liittyvänä tietoisena valintana tutkielmaan on otettu mukaan kaksi deskriptiivisempää osiota, jotka käsittelevät älykkäitä sähköverkkoja tekniseltä ja toiminnalliselta kannalta sekä keskeisen lainsäädännön kehittymistä kansallisella ja Euroopan unionin tasolla. Näiden kappaleiden jälkeen työ keskittyy jakeluverkonhaltijan sääntelyyn Suomessa kahden keskeisen sääntelykokonaisuuden, eriyttämisen sekä verkonhaltijan kohtuullisen tuoton sääntelyn kautta. Tämän tarkastelun jälkeen kansallista sääntelyä verrataan Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston (Council of European Energy Regulators) näkemyksiin jakeluverkonhaltijoiden roolista tulevaisuudessa. Työn johtopäätöksenä on, että nykyisen sääntelyn taustaoletukset ovat siinä määrin ristiriidassa tulevaisuuden verkkotoiminnan vaatimusten kanssa, että jakeluverkonhaltijan kannustaminen verkon älyllistämiseen ei välttämättä onnistu tavoitteessaan. Eriyttämissääntely yhdessä sähköverkkotoiminnan käsitteen kanssa asettavat tiukat rajat sille, mitä jakeluverkkotoiminta voi pitää sisällään. Toisaalta taloudellinen sääntely Energiaviraston antamien valvontamenetelmien muodossa ei erityisemmin rohkaise innovatiivisten ja uusien ratkaisujen käyttöönottoon. Sääntelykokonaisuuksien yhdistelmä ei nykyisellään vaikuta tukevan älykkäiden sähköverkkojen kehittämistä jakeluverkonhaltijan toimesta, lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia. Jotta sääntely kannustaisi verkonhaltijoita sähköverkkojensa älyllistämiseen, etenkin sähköverkkotoiminnan käsitettä, valvontamenetelmiä ja eriyttämissääntelyä olisi tarkasteltava kriittisesti.