Browsing by Author "Svartström, Christer Marcus"

Tutkin Pro Gradu -tutkielmassani kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta ja siihen liittyviä erityispiirteitä kartelleja koskien Suomessa. Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus on verrattain tuore instrumentti Euroopassa, ja on kuulunut kotimaiseen kilpailulainsäädäntöön vasta vuodesta 1998. Kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta on toistaiseksi tutkittu Suomessa suhteellisen vähän, eikä oikeuskäytäntöä ole juurikaan ehtinyt siitä muodostumaan. Tutkielma jakautuu viiteen pääosaan. Toisessa luvussa tarkastelen kartellien vahingollisuutta kilpailuoikeudellisesta näkökulmasta, pyrkien esittämään kartelleihin liittyviä motiiveja ja kartellien toimintaperiaatteita. Toisessa luvussa käsittelen myös sitä vahinkoa, jota kartellit tyypillisesti aiheuttavat. Kartellien yleisellä vahingollisuudella ja niiden aiheuttamalla vahingolla pyrin pohjustamaan niitä prosessioikeudellisia premissejä, joita esitän tutkielman myöhemmissä luvuissa. Kolmannessa luvussa käsittelen kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen oikeudellista perustetta. Kilpailulain 20 §:n mukainen vahingonkorvaus on pääsääntöinen kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen peruste, joskin kartelliyhtiön ja vahingonkärsijän välinen oikeussuhde määrittää sitä, millaisia vaihtoehtoisia vahingonkorvausperusteita vahingonkärsijällä on käytettävissään. Pyrin kolmannessa luvussa tutkimaan näiden vahingonkorvausperusteiden eroja sekä tuomaan esille kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen EU-oikeudellisen taustan. Neljännessä luvussa tarkastelen vahingon määrää, sen kvantifioimista sekä määrään mahdollisesti vaikuttavia ulkoisia, kartellista riippumattomia, tekijöitä. Kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen määrä perustuu toteutuneen ja sellaisen hypoteettisen tapahtumainkulun väliseen erotukseen, jossa kilpailunrajoitusta ei olisi ollut. Esittelen niitä menetelmiä, joita taloustieteessä on kehitetty tämän hypoteettisen tapahtumainkulun arvioimiseksi. Pyrin lisäksi tuomaan esille näiden menetelmien ominaispiirteitä. Käsittelen lisäksi sitä problematiikkaa, joka liittyy vahingon jakautumiseen tuotanto- ja jakeluketjussa. Todistelua koskevassa viidennessä luvussa tutkin ensinnäkin todistelukeinoihin liittyviä erityiskysymyksiä kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia silmälläpitäen. Viidennessä luvussa tarkastelen myös todistustaakan jakautumista, joka lähtökohtaisesti perustuu yleisen vahingonkorvauksen mukaiseen todistustaakan jakoon. Pohdin todistustaakan jakoon liittyviä tekijöitä sekä pyrin perustelemaan tarkoituksenmukaisen todistustaakan jakamisen kartelleita koskevissa kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa ottaen huomioon aineellisen oikeuden tarpeet, kartellien vahingollisuutta koskevat yleiset kokemussäännöt sekä vahingonkorvausta koskevat näyttövaikeudet. Pyrin lisäksi esittelemään muissa valtioissa omaksuttuja todistustaakkaratkaisuja indisiona siitä, mikä vallitseva käsitys kartellien vahingollisuudesta muissa valtioissa on. Kuudennessa luvussa tarkastelen näytön arviointiin liittyvää problematiikkaa. Näytön arvioinnin voidaan katsoa olevan olennaisessa asemassa vahingonkorvauksen tehokkaassa toteutumisessa. Pyrin tuomaan esille näytön arviointiin liittyviä huomioita, siihen vaikuttavia tekijöitä erityisesti kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauksiin liittyvien erityiskysymysten valossa, sekä selvittämään taloustieteellisen näytön arviointia tuomioistuimissa.