Browsing by Author "Syvänen, Suvi"

Tutkielman tarkoituksena on tutkia oikeudettoman irtisanomisen kohteeksi joutuneen sopimusvelkojan käytettävissä olevia oikeuskeinoja ja niiden tosiasiallista soveltamisalaa elinkeinonharjoittajien välisissä kestosopimuksissa. Oikeudettomalla irtisanomisella viitataan tilanteeseen, jossa sopimuksen osapuoli pyrkii irtautumaan sopimussuhteesta joko sopimuksen vastaisesti tai nopeammin kuin olisi tapauskohtaisiin olosuhteisiin ja sopimuksesta seuraaviin lojaliteettivaatimuksiin nähden kohtuullista. Tutkielmassa pyritään selvittämään, milloin sopimusvelkoja voi vaatia kestosopimuksen jatkamista ja millaisissa tilanteissa tämän on tyydyttävä vaatimaan vahingonkorvausta, ja kuinka korvaus tällaisessa tilanteessa määritetään. Oikeuskeinojen tosiasiallisen soveltamisalan lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten kestosopimuksen osapuolet voivat pyrkiä turvaamaan oikeuksiaan riidanalaisessa tilanteessa: minkälaisia toimintamahdollisuuksia osapuolilla on oikeutukseltaan epäselvässä tilanteessa ja minkälaisia oikeudellisia riskitekijöitä eri vaihtoehtoihin liittyy. Liike-elämän kestosopimusten irtisanomista ei ole yleisellä tasolla säännelty laissa, ja korkeimman oikeuden prejudikatuurista on saatavissa vain rajallisesti tukea kestosopimusten irtisanomiseen liittyvien ongelmien ratkaisuun. Tämän vuoksi yleisillä oikeusperiaatteilla ja reaalisella argumentaatiolla on korostunut merkitys tutkimuskysymysten ratkaisemisessa. Liike-elämän kestosopimusten piiriin sisältyy monia sopimustyyppejä, minkä vuoksi yleisten ja yksityiskohtaisten tulkintasuositusten antaminen on usein mahdotonta. Tutkimuskysymystä lähestytään argumentaatiota kehittelevän lainopin metodin avulla. Tutkimuskysymys hajotetaan siis pienempiin osiin, minkä jälkeen pyritään hahmottamaan ja punnitsemaan keskenään kunkin tutkimusongelman osan ratkaisemisessa mahdollisia argumentaatiotapoja. Tutkielmani tuottaa täten käytännössä tietoa siitä, millaiset seikat voivat liike-elämän kestosopimusten oikeudettoman irtisanomisen tilanteissa vaikuttaa oikeuskeinojen käyttöalaan ja vahingonkorvauksen määräytymiseen. Oikeudettoman irtisanomisen tilanteissa sopimusvelkojalla voi usein olla suuri intressi vaatia sopimuksen jatkamista – sopimuksen kohteena voi olla esimerkiksi uniikin suorituksen saaminen tai näyttövaikeudet vahingon määrästä uhkaavat johtaa täyden korvauksen periaatteen vastaiseen lopputulokseen. Sopimuksen jatkamisvaatimuksen tosiasiallista käyttöalaa yhteistyöhön perustuvissa liikesopimuksissa rajoittavat kuitenkin esimerkiksi suorituksen mahdottomuuteen ja liikavaikeuteen liittyvät syyt. Oikeudettomasti irtisanotulta osapuolelta saatetaankin edellyttää katesopimuksen tekemistä, jos sopimuksen jatkamisesta olisi sopimuskumppanille kohtuutonta vaivaa. Vaikka juuri yhteistyösuhteeseen pohjautuvissa sopimuksissa sopimuksen jatkaminen olisi usein paras keino irtisanotun osapuolen intressien toteuttamiseksi, juuri sopimuksen edellyttämä yhteistyön taso voi nousta sopimuksen jatkamisen esteeksi. Kun yhteistyösuhde on irtisanomisen vuoksi katkennut ja osapuolten välit kärjistyneet, sopimuksen jatkamiseen velvoittaminen ei välttämättä ole enää tarkoituksenmukaista. Käytännössä vahingonkorvaus onkin oikeudettomasti irtisanotun osapuolen tehokkain oikeuskeino. Lähtökohtana oikeudettomasta irtisanomisesta aiheutuneen vahingon määrittämisessä on positiivisen sopimusedun mukainen täysi korvaus sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä johtuvasta vahingosta. Saamatta jäänyt sopimushyöty lasketaan siltä ajalta kuin sopimus olisi vähintään ollut voimassa, jos se olisi irtisanottu asianmukaisesti. Täyden korvauksen periaate on kuitenkin vain lähtökohta, ja sitä rajoittavat käytännössä vahingon määrän arvioinnin epävarmuuteen ja vahingon ennakoitavuuteen liittyvät seikat sekä irtisanotun osapuolen velvollisuus rajoittaa vahinkoaan. Osapuolet ovat myös saattaneet sisällyttää keskinäiseen sopimukseensa vahingonrajoitusehtoja, jotka voisivat rajoittaa vahingonkorvausvastuuta oikeudettoman irtisanomisen perusteella. Usein oikeudeton irtisanominen voidaan kuitenkin katsoa kvalifioidulla tuottamuksella aiheutetuksi, mikä sulkee pois mahdollisuuden vedota vastuuta rajoittaviin ehtoihin. Kestosopimuksen osapuolet voivat pyrkiä hallitsemaan riidanalaista tilannetta turvaamistoimen avulla. Turvaamistoimen saamisen edellytykset asettuvat kuitenkin yleensä varsin korkealle, koska sopimuksen jatkaminen voi käytännössä olla ongelmallista osapuolten katkenneen yhteistyösuhteen vuoksi. Sopimuksen jatkamisvaatimuksen ehdollinen hyväksyminen voisi oikeutukseltaan epäselvissä tilanteissa olla toimiva keino taata sopimussuhteen jatkuvuus. Korvauksen saaminen jatketulta ajalta ei kuitenkaan perusteettoman edun palautusvastuun nojalla ole mahdollista, jos suoritus on tapahtunut sopimuksen irtisanoneen osapuolen vapaasta tahdosta. Järjestelyn mahdollistamiseksi osapuolten olisi siis sovittava keskenään tällaisesta toimintatavasta.