Browsing by Author "Taimisto, Vilma"

Tutkimuksen aiheena on lähiomaisen tuottamaa todistelua koskevan hyödyntämiskiellon laajuus tilanteissa, joissa lähiomainen käyttää lainmukaista vaitiolo-oikeuttaan. Tutkimuksessa lähiomaisen tuottamalla todistelulla tarkoitetaan todistelua, joka perustuu alun perin lähiomaisen itsensä kertomiin seikkoihin tai tämän tuottamiin todisteisiin, kuten keskustelu- ja puhelutallenteisiin, kirjeisiin, viesteihin tai kuulopuhetodisteluun. Tarkoituksena on tarkastella, mikä vaikutus OK 17 luvun kokonaisuudistuksen mukaisella asianomistajan asianosaisroolin muutoksella on ollut hyödynnettävyyteen. Toisaalta tutkimuksessa otetaan kantaa siihen, miten kansainvälisistä velvoitteista kumpuavat lähisuhdeväkivallan torjuntapyrkimykset tulisi ottaa huomioon hyödyntämiskiellon soveltamista arvioitaessa. Hyödyntämisen ongelma kulminoituu hyödyntämiskiellon ja hyödyntämisen väliseen rajanvetoon, kun yhtäältä lähiomaisen vaitiolo-oikeutta ei saisi kiertää muin todistuskeinoin ja yksityiselämää tulisi suojata, toisaalta rikosvastuu tulisi toteuttaa tehokkaasti ja lähisuhteessa tapahtuviin rikoksiin tulisi puuttua. Tutkimuksessa pyritään selvittämään millaiseksi hyödyntämiskiellon soveltamisala on muodostunut niissä tilanteissa, joissa läheistodistajalla on vaitiolo-oikeus, ja toisaalta sitä, onko muodostunut soveltamiskäytäntö perusteltu ja lainsäätäjän tarkoitusta vastaava. Tutkimuksessa on tarkasteltu OK 17 luvun lähiomaisen todistamiskieltoja ja hyödyntämiskieltoa koskevia todistelusäännöksiä. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu erilaisia kansainvälisiä ja kotimaisia toimenpiteitä ja tavoitteita lähisuhdeväkivallan torjumiseksi sekä tehty johtopäätöksiä näiden vaikutuksesta hyödyntämiskiellon soveltamisalaan. Tutkimuksen lähdeaineistona on hyödynnetty pääasiassa kotimaista lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä sekä täydentävästi ulkomaalaista oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan pääasiassa lainopillisen metodin keinoin, minkä lisäksi tutkimuksessa on havaittavissa kriminaalipoliittista orientaatiota. Tutkimuskysymykseen vastaaminen on edellyttänyt oikeuskäytäntöön tutustumista ja sen systematisointia, missä on käytetty hyväksi myös empiirisen tutkimuksen keinoja. Tutkimusta varten on hankittu kaikista hovioikeuksista vuosilta 2016-2018 todistelua koskevat hyödyntämisratkaisut tapauksista, joissa lähiomainen on käyttänyt vaitiolo-oikeuttaan. Tutkimuksessa on havaittu, että lainsäätäjän tarkoitus hyödyntämiskiellon soveltamisalasta näyttäytyy epäselvänä yksityiselämän suojan ja lähisuhdeväkivallan torjumisen välisenä tasapainotteluna. Tulkinta soveltamisalan epäselvyydestä saa tukea käräjäoikeuksien ratkaisuista, kun tosiseikoiltaan samankaltaisissa tilanteissa on päädytty vastakkaisiin hyödyntämisratkaisuihin. Hovioikeuksissa soveltamiskäytäntö on kuitenkin ollut yhdenmukaista. Tutkimuksen perusteella pääsäännöksi hovioikeuksissa on muodostunut lähiomaisen tuottaman todistelun hyödyntäminen, kun käytännössä yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta hovioikeudet ovat sallineet kaiken lähiomaisen tuottaman todistelun hyödyntämisen siitä huolimatta, että lähiomainen on vedonnut vaitiolo-oikeuteensa. Tutkimuksen perusteella hyödyntäminen on mahdollista, kun todistelun hankkimiseen ei liity läheiskriminointisuojan vastaisia pakko- tai painostuselementtejä. Lähiomaisen tuottaman todistelun hyödyntämistä ei ole nähty ongelmalliseksi myöskään yksityiselämän suojan näkökulmasta, koska muuhun todisteluun ei liity samanlaista omantunnon konfliktitilannetta kuin lähiomaisen henkilökohtaiseen kuulemiseen oikeudenkäynnissä. Tutkimuksen perusteella oikeuskäytännön voidaan katsoa vakiintuneen. Oikeustilaa on pidettävä lähisuhdeväkivallan torjumisen näkökulmasta onnistuneena eikä siihen liity sellaisia läheistodistajan yksityiselämän suojaa loukkaavia ongelmakohtia, joiden perusteella todistamis- ja hyödyntämiskiellon alkuperäisten tavoitteiden voitaisiin katsoa vaarantuvan tarpeettomasti.