Browsing by Author "Taipale, Katri"

Toukokuussa 2018 sovellettavaksi tulleen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 7 kohdassa mahdollistetaan liikkumavaran käyttö jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määrättäessä hallinnollisia sakkoja viranomaisille tai julkishal-linnon elimille. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tietosuoja-asetuksen rikkomisesta on kansallisesti säädetty tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat seuraamukset, mikäli liikkumavaraa päädytään käyttämään. Suomen kansallinen tietosuojalaki tuli voimaan 1.1.2019, jonka myötä päädyttiin käyttämään tietosuoja-asetuksen mahdollista-maa liikkumavaraa tietosuojalaissa eriteltyjen viranomaisten kohdalla. Lain esitöissä kuitenkin todettiin, että hallinnol-lisia seuraamusmaksuja koskevan liikkumavaran käytön kohdalla tulee seurata tilanteen kehittymistä ja arvioida mah-dollisesti hallinnollisten sakkojen tarpeellisuutta uudelleen. Liikkumavaran käyttöä perusteltiin muun muassa viran-omaisille määrättävien hallinnollisten sakkojen vieraudella sekä viranomaisiin kohdistuvilla erityisellä sääntelyllä kuten lakisidonnaisuuden vaatimuksella ja virkavastuulla. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti lain esitöissä ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanotyöryhmän (TATTI) mietinnössä esitettyjen perusteiden pohjalta, täyttääkö kansallisen liikkumavaran käyttö Suomessa EU-oikeuden vaatimukset tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista sekä toteutuuko tietosuoja-asetuksen tavoitteet riittävällä tavalla, vaikka hallinnollisia seuraamusmaksuja ei voi määrätä viranomaisille tietosuoja-lain perusteella. Liikkumavaran käyttöä tarkastellaan muun muassa rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia koskevan sääntelyn kehittämistä varten asetetun työryhmän mietinnön sekä EU-oikeudellisten ja hallinto-oikeudellisten periaatteiden valossa. Tarkastelun perusteella voidaan huomata, että kansallisen liikkumavaran käyttöä on perusteltu lain esitöissä lähinnä kansallisen oikeuden näkökulmasta. Tietosuoja-asetus on kuitenkin EU-oikeutta, joten liikkumavaran käyttöä pyritään tutkielmassa tarkastelemaan myös EU-oikeuden periaatteet ja tietosuoja-asetuksen tavoitteet huomioon ottaen. Kes-keisiksi periaatteiksi liikkumavaran tarkastelun kohdalla nousi EU:n vilpittömän yhteistyön periaatteen lisäksi myös suhteellisuusperiaate etenkin hallinnollisten seuraamusmaksujen korvaavien seuraamusten tarkastelun yhteydessä, sillä seuraamukset tulee olla oikeassa suhteessa niiden tavoitteisiin nähden. Keskeinen huomio tutkielmassa oli myös seuraamusten kohdentumiseen ja liikkumavaran rajaamiseen liittyvät haas-teet. Seuraamusten kohdentumisen haasteena voitiin nähdä tehokkaiden seuraamusten puuttuminen oikeushenkilö-tasolla, jos vastuu henkilötietojen käsittelystä voi toteutua viimekädessä vain yksittäiseen virkamieheen kohdistuvana rikosoikeudellisena virkavastuuna. Liikkumavaran rajaaminen vain tietosuojalain 24 §:n 4 momentin mukaisiin viran-omaisiin ei puolestaan mahdollista hallinnon ulkoistamis- ja yksityistämiskehityksen huomioimista eikä viranomaisen roolia tämän toimiessa yksityisoikeudellisessa tai siihen rinnastettavassa asemassa. Lisäksi keskeiseksi huomioksi nousi myös perustelujen puutteellisuus korvaavien seuraamusten osalta. Liikkumava-raa puoltavissa perusteluissa keskityttiin paljolti kansallisen hallinto-oikeuden kuvaamiseen, mutta ei tuotu esiin niitä seuraamuksia, joita viranomaisille voi tietosuoja-asetuksen rikkomisesta seurata organisaatio tasolla. Tutkielman pe-rusteella päädyttiin siihen lopputulokseen, että hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevaa liikkumavaran käyttöä tulisi uudelleen harkita erityisesti ottaen huomioon kansallisen järjestelmän lisäksi myös EU-oikeuden vaatimukset sekä tietosuoja-asetuksen tavoitteet. Lisäksi arvioinnissa tulisi ottaa paremmin huomioon myös hallinnolliset etukäteisen vaikuttamisen käytännön keinot, sen sijaan, että liikkumavaran käyttöä perusteltaisiin yleisellä tasolla esimerkiksi hyvän hallinnon periaatteilla.