Browsing by Author "Taivainen, Sara"

Tutkielmassa tarkastellaan oikeusturvan toteutumista alaikäisen turvapaikanhakijan kohdalla tilanteessa, jossa alaikäiseen turvapaikanhakijaan kohdistetaan ulkomaalaislain mukaisia turvaamistoimia. Ulkomaalaislain 7 luvun mukaisista turvaamistoimista käsittelyn kohteena on 122 §:ssä säännelty lapsen säilöönotto ja 120 b §:n mukainen lapsen asumisvelvollisuus. Turvapaikanhakijalapsen oikeusturvaa tarkastellaan aineellisesta näkökulmasta eli tarkastelun keskiössä on hahmottaa sitä, miten turvapaikanhakijalapselle kuuluvat perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat säilöönoton ja toisaalta asumisvelvollisuuden yhteydessä. Turvapaikkaoikeudellinen sääntelyjärjestelmä on monikenttäinen ja laaja. Tutkielman pituudesta johtuvista käytännöllisistä syistä johtuen on osa instrumenteista rajattu käsittelyn ulkopuolelle ja tarkasteluun nostettu muutama perustavanlaatuinen oikeuksien sääntelylähde. Tutkielmassa turvapaikanhakijalapsen oikeudet on johdettu lapsen oikeuksien sopimuksesta (LOS), Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (EIS) sekä kansallisesta perustuslaista (PL). Tutkielman metodina on lainoppi eli oikeusdogmaattinen metodi. Ulkomaalaislain turvaamistoimet erityisesti lapsiin kohdistettuina ovat jännitteisessä suhteessa yksilölle turvattuihin perus- ja ihmisoikeuksiin nähden. Tutkielman kannalta relevantit turvaamistoimet – lapsen säilöön ottaminen ja lapsen asumisvelvollisuus – merkitsevät kiristyneitä ja alati jännittyviä suhteita perus- ja ihmisoikeusinstrumentteihin. Molemmat turvaamistoimet pitävät sisällään lapsen vapauden riistämisen. Nykylainsäädännön mukaiset lapsen säilöön ottaminen (UlkL 122 §) ja lapsen asumisvelvollisuus (UlkL 120 b §) eivät kuitenkaan suoranaisesti ole vastoin perus- ja ihmisoikeusinstrumenteissa säädettyä. Vapaudenmenetyksen laillisuudelle on instrumenteista löydettävissä perusteet. Tästä huolimatta kansallisen turvaamistoimilainsäädännön kehittäminen etenkin turvapaikanhakijalasten osalta olisi suotavaa jo senkin vuoksi, että voidaan varautua myös mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuviin turvapaikanhakijakriiseihin ja niiden aiheuttamiin kipupisteisiin kansallisessa turvaamistoimijärjestelmässä. Lapsen säilöön ottaminen ja asumisvelvollisuuteen asettaminen eivät myöskään nähdäkseni ole lapsen edun mukaisia toimenpiteitä. Lasta koskevan turvaamistoimilainsäädännön kehittäminen olisikin Suomessa tarpeen.