Browsing by Author "Takala, Erika"

Suomen perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan oikeus terveelliseen ympäristöön. Säännös otettiin Suomen perustuslakiin osana vuoden 1995 perusoikeusuudistusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kyseinen säännös velvoittaa julkista valtaa, ja onko julkinen valta tehnyt tai tekemässä riittävästi terveellisen ympäristön turvaamiseksi. Ympäristöperusoikeus koskettaa myös kolmannen sukupolven oikeuksia. Ympäristöperusoikeus ei suojele ympäristöä sellaisenaan, vaan jokaisen ihmisen oikeutta terveelliseen ympäristöön. Koska ilmastonmuutos on erittäin ajankohtainen asia ja ongelma, aihetta tarkastellaan konkreettisemmin ja esimerkkien avulla juuri ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Ympäristöperusoikeussäännös sisältää julkisen vallan turvaamis- ja edistämisvelvollisuuden. Ympäristöperusoikeudessa jo saavutettua tasoa ei saa siten heikentää. Turvaamisvelvoite ei koske ainoastaan lainsäätäjiä vaan myös muita norminantajia. Säännös velvoittaa siten lainsoveltajiakin, ja tämän vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan kansallista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä suhteessa ympäristöperusoikeuteen. Perusoikeusuudistuksen tarkoitus oli lisätä perus- ja ihmisoikeuksien vaikuttavuutta, mikä on jäänyt heikolle tasolle ympäristöperusoikeuden kohdalla. Ympäristöperusoikeudellinen argumentaatio on ollut vähäistä tuomioistuimissa, koska tuomarit argumentoivat mieluummin ympäristölainsäädännöllä kuin tukeutumalla ympäristöperusoikeuteen Myös ympäristövaikutusten huomioon ottamisessa lainsäätämisvaiheessa on parannettavaa. Ympäristöperusoikeussäännös velvoittaa julkisen vallan ainoastaan pyrkimään turvaamaan oikeuden terveelliseen ympäristöön, jolloin sen velvoittavuus on heikkoa ja suhteellista. Ei ole määritelty, miten julkisen vallan on turvaamisvelvollisuutensa toteutettava, ja se jääkin erikseen harkittavaksi ja toteutettavaksi lainsäädännön avulla. Julkinen valta on säätänyt useita lakeja, ohjelmia ja strategioita, jotka turvaavat oikeutta terveelliseen ympäristöön. Ympäristöperusoikeutta voidaan turvata myös lain soveltamisvaiheessa perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkintavaikutuksen kautta ja ottamalla paremmin huomioon esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Kansallista oikeuskäytäntöä ympäristöperusoikeudesta on niukasti. Lain tarkoittamaa terveellistä ympäristöä ei ole määritelty missään, joten on vaikea arvioida, täyttääkö julkinen valta turvaamisvelvollisuutensa. Ilmastonmuutoksen suhteen arviointi on helpompaa seuraamalla sitä, saavuttaako Suomi sille asetettuja kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteita. Tähän saakka Suomi on ne täyttänyt. Tulevaisuudessa Suomen on kuitenkin panostettava entistä enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.