Browsing by Author "Tapio, Veli-Markus"

Tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuslain 57 §:n nojalla tuomittavaa korvausta musiikin internetvaihdantaa turvaavana oikeussuojakeinona. Tarkastelu kohdistuu tekijän yksinoikeuden alaan kohdistuviin loukkauksiin ja ulkopuolelle rajataan rikosoikeudelliset seuraamukset. Tilanteita, joissa korvausvelvollisuus perustuu lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa tai vastuun kanavointiin vahingonkorvauslain nojalla ei käsitellä. Tutkielman taustaoletuksena on, että internet on muuttanut musiikin markkinoita ja jakelua perustavaa laatua olevalla tavalla. Myös tekijänoikeuden funktio ja soveltamisala ovat nykyään toiset kuin tekijänoikeuslakia säädettäessä puoli vuosisataa sitten. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa oikeudenhaltijan käytössä olevien oikeussuojakeinojen kykyä toteuttaa niille asetettuja tehtäviä on syytä arvioida uudelleen. Tutkielma sisältää kahdenlaista metodista ainesta. Tekijänoikeuden loukkauksen johdosta määrättäviä maksuvelvoitteita tarkastellaan lainopillisesta näkökulmasta siten, että kysymykset pyritään nivomaan laajempaan korvausoikeudelliseen kontekstiin. Samalla merkitystä annetaan sellaisille reaalisille tosiseikoille, jotka kertovat markkinaympäristössä tapahtuneista muutoksista. Tutkielman alussa luodaan katsaus korvauksen eri funktioihin ja korvausteorioihin sekä korvauksen toteuttamisen edellytyksenä oleviin yleisiin korvausoikeudellisiin periaatteisiin. Niihin rinnastettaessa oikeusjärjestyksen yleistä koherenssia heikentäväksi osoittautuu tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukainen hyvitys. Se tarjoaa korotettua suojaa puhtaasti varallisuusarvoisille intresseille ilman, että loukkaavaan toimintaan liittyy vastaavia yleisvaarallisia piirteitä kuin ankaran vastuun tilanteissa. Suojan saaja on myös tyypillisesti relaation vahvempi osapuoli. Loukkaustekoon adekvaattisessa syy-yhteydessä olevan vahingon osoittaminen on käynyt digitalisoitumisen myötä kantajalle yhä vaikeammaksi. Näin ollen korvausvaatimus perustetaan yhä enenevässä määrin kokonaisuudessaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaiseen hyvitykseen. Vaatimusten rahamääräisesti kasvaessa joudutaan kuitenkin ottamaan huomioon vastaajan henkilöllisiin ominaisuuksiin, kuten maksukykyyn liittyviä tekijöitä. Lisäksi vaatimus kohdennetaan usein muutamaan yksittäiseen loukkaajaan tilanteessa, jossa itsenäisiin loukkaustekoihin syyllistyneitä saattaa olla tuhansia. Edellä esitetyn tuloksena hyvityksen kyky toteuttaa sille asetettua reparatiivista funktiota on viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa vahvasti heikentynyt. Korvauksen ensisijainen tehtävä tämän päivän internettaloudessa on tulevien loukkausten estäminen. Tämä haastaa pohtimaan uudelleen siviilioikeudellisen ja rikosoikeudellisen täytäntöönpanon keskinäistä työnjakoa pyrittäessä piratismin haittojen vähentämiseen. Toistaiseksi yleisen edun on katsottu puoltavan sitä, että tietoverkon toimintaa ei rajoiteta asettamalla palvelun tarjoajille valvontavelvollisuutta internetliikenteen sisällöstä. Samalla laajamittainen piratismi on kuitenkin merkittävälle osalle palvelujen tarjoajista liiketoimintaa edistävä tekijä. Tutkielmassa esitetään, että perinteinen malli, jossa loukkaustapahtuma redusoidaan oikeudenhaltijan ja loukkaajan väliseen kaksiasianosaissuhteeseen ei tavoita nykyaikaisen internetvaihdannan kompleksisuutta.