Browsing by Author "Tarkka, Anna-Stiina"

Tutkielmassa perehdytään prosessinjohtoon alueellisissa hallintotuomioistuimissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä yleisissä tuomioistuimissa. Tarkoituksena on tutkia sitä, mitä tehtäviä prosessinjohdolla on tasapuolisuuden edistämiseksi ja mitä se voi tehdä vaarantamatta oikeudenkäynnin tasapuolisuutta ja omaa puolueettomuuttaan. Tasapuolisuus on yksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan turvaaman oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteereistä. Hallintoprosessia verrataan sekä yleiseen lainkäyttöön että lyhyesti ruotsalaiseen hallintoprosessiin. Lopuksi kotimaista lainkäyttöä peilataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön ja sen istuvuutta eurooppalaisiin standardeihin arvioidaan. Erityisenä tutkimuskohteena on virallisperiaate hallintolainkäytössä. Hallintoprosessissa korostetaan tosiasiallista tasapuolisuutta ja sen aktiivista korjaamista: hallintoprosessuaalinen virallisperiaate vahvistaa aineellisen prosessinjohdon valtaa ja vastuuta. Riita-asioissa lähtökohtaisesti valmiiksi tasapuolista asetelmaa pyritään tukemaan olemalla puuttumatta siihen: käsittelymenetelmä ja määräämisperiaate ovat prosessin johtavat periaatteet. Rikosprosessin akkusatorinen menetelmä tukee tuomioistuimen puolueettomuutta, vaikkakin virallisperiaatteella on edelleen roolinsa myös rikosoikeudenkäynnissä. Yleisissä tuomioistuimissa virallisperiaatteella ei ole samanlaista asemaa kuin hallintoprosessissa. Prosessinjohto on tiukemmin rajattua ja tuomioistuin on sidottu siihen, mitä oikeudenkäynnin osapuolet esittävät. Niin riita- kuin rikosasioissa sovittelu ja sovinnon edistäminen on mahdollista ellei jopa toivottavaa. Prosessinjohdon merkitys yleisissä tuomioistuimissa korostuu käsiteltäessä indispositiivisia asioita. Asian selvittämisessä viran puolesta on eroja ja prosessinjohdon aktiivisuus vaihtelee prosessilajista toiseen. Väljä sääntely antaa tuomioistuimelle paljon harkintavaltaa ja prosessinjohdon aktiivisuus ja toisaalta passiivisuus voi vaihdella hyvinkin paljon. Se voi johtaa epäyhtenäiseen sovelluskäytäntöön ja sitä kautta epätasa-arvoiseen kohteluun tuomioistuimessa. Mutta toisaalta se voi myös johtaa hyvin asiakohtaisesti sovellettuun ja erilaisille asiaryhmille parhaalla mahdollisella tavalla räätälöityyn puheenjohtajuuteen. EIS ja EIT asettavat joustavuudelle rajat ja eurooppalaisen standardin, joka takaa yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaikissa prosessilajeissa ja kaikissa tapauksissa. Vastavuoroisuus ja informatiivinen prosessinjohto näyttävät olevan kaikissa prosessimuodoissa avain tasapuolisuuden toteutumiseen ja kokemiseen oikeudenkäynnissä. Puitteet tällaisille prosesseille ja prosessinjohdolle ovat jo olemassa. Hallintoprosessissa tulisi keskittyä virallisperiaatteen korostamisen sijaan asianosaisen tosiasiallisen oikeussuojan toteutumiseen ja yleisissä tuomioistuimissa erityisesti neuvontaan ja tuomarin kyselyoikeuden käyttämiseen.