Browsing by Author "Tarkkila, Liisa"

Tutkielman aiheena on tehokkuusperiaatteen ilmeneminen kilpailuoikeuden yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa ja erityisesti kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevassa EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tehokkuusperiaate on Euroopan unionin (EU) yleinen oikeusperiaate, jonka mukaan kansalliset menettely- ja prosessisäännöt eivät saa tehdä unionin oikeudessa oikeussubjekteille vahvistettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. EU-tuomioistuin on soveltanut tehokkuusperiaatetta lähes kaikille EU:n oikeuden aloille, mutta se on ilmennyt erityisesti sen kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Tehokkuusperiaate rajoittaa jäsenvaltioiden kansallista sääntely- ja päätäntävaltaa eli kansallista prosessiautonomiaa. Se asettaa ulkoisen hyväksyttävyyden rajat EU:n jäsenvaltioille, kun ne ratkaisevat kansallisten menettely- ja prosessisääntöjen nojalla EU-oikeuden alaan kuuluvia kanteita. Jos kansallinen säännös katsotaan tehokkuusperiaatteen vastaiseksi, se väistyy EU:n oikeuden tieltä. Tehokkuusperiaate on muuttunut historiallisesti, eikä sen merkitys ole aina yksiselitteinen. Tehokkuusperiaate myös sekoittuu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä EU-oikeuden täyden tehokkuuden ja tehokkaan oikeussuojan vaatimusten kanssa. Sen tarkastelu ei ole siten aina helppoa, sillä ei välttämättä ole selkeää, mikä osa EU-tuomioistuimen ratkaisusta johtuu tehokkuusperiaatteesta itsestään ja milloin sitä sovelletaan yhdessä muiden EU-tuomioistuimen kehittäminen oikeusperiaatteiden kanssa. Tehokkuusperiaate rajoittaa kansallista prosessiautonomiaa, mutta tästä huolimatta se on luonteeltaan punnintanormi, eli sitä tulee sovel-taa yhdessä mahdollisesti asiaan soveltuvien muiden oikeusperiaatteiden kanssa. Sen soveltaminen tapahtuu nykymuodossaan tapauskohtaista harkintaa noudattaen. Kilpailuoikeuden yksityisoikeudellinen täytäntöönpano on vahvistanut asemaansa EU-tasolla viime vuosina. Tämä ilmenee EU-tuomioistuimen ratkaistavana olleista kasvavasta määrästä ennakkoratkaisupyyntöjä kilpailuoikeudelliseen vahingonkorvaukseen liittyen, mutta myös joulukuussa 2014 virallisessa lehdessä julkaistusta ns. vahingonkorvausdirektiivistä. On katsottu, että kilpailuoikeudellisen vahingonkorvaussääntelyn harmonisointi on tarpeen, jotta kilpailuoikeudelliseen vahingonkorvaukseen liittyviä on-gelmia saataisiin ratkaistua. Direktiivi osoittaa kuitenkin myös merkittäviä vahingonkorvauksen edellytyksiä takaisin kansallisen prosessiautonomian piiriin, joten tehokkuusperiaatteen tulkinnan rooli kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä on edelleen merkittävä. EU-tuomioistuin on soveltanut tehokkuusperiaatetta kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä sen ydinmerkityksen ilmaisuun nähden hyvin laajentavasti. Sen lisäksi, että aina ei ole yksiselitteistä, mikä johtuu tehokkuusperiaatteen tosiasiallisesta soveltamisesta yhdessä muiden oikeusperiaatteiden kanssa, tehokkuusperiaatteen laajentava käyttö ilmenee myös EU-tuomioistuimen tavasta perustella tehokkuusperiaatteella hyvin pitkälle ulottuvia kannanottoja jäsenvaltioiden kansallisiin prosessi- ja menettelysääntöihin. EU-tuomioistuimen tapa antaa hyvin kapea-alaisia ja tilannekohtaisia lausuntoja tehokkuusperiaatteen soveltamisesta ilman, että se antaisi laajempia tulkintaohjeita kansallisille tuomioistuimille, on ilmiönä ongelmallinen Vaikka tehokkuusperiaate on merkittävässä asemassa, kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat EU:n oikeutta, tulee kansallisten tuomioistuinten kuitenkin huomioida myös muut asiaan soveltuvat oikeusperiaatteet. Tästä esimerkkinä on perusteettoman edun kielto, joka on myös EU-tuomioistuimen tunnustuma oikeusperiaate. Se ilmenee erityisesti EU-oikeudellista palautuskannetta koskevassa ennakkoratkaisukäytännössä. Ratkaisukäytännön perusteella voidaan todeta, että tehokkuusperiaate ei estä jäsenval-tioin tuomioistuinta ottamasta huomioon, että kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta vaativa kantaja ei saa korvauksen johdosta perusteetonta etua.