Browsing by Author "Tervahauta, Hanna"

Kunnille on annettu sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetussa laissa (733/1992) useita vaihtoehtoja järjestää sen velvollisuudeksi osoitetut sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntien palvelurakenne muuttuu vähitellen ja kuntien agendalla on nykyisin vahvemmin julkisten hyvinvointipalvelujen kysynnän ja tarpeen muutosten seuraaminen. Perinteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvaihtoehtojen lisäksi palveluja tuotetaankin nykyisin esimerkiksi yksityiseltä sektorilta hankittavien ostopalvelujen ja tämän tutkimuksen keskiössä olevien palvelusetelien avulla. Palvelusetelimallissa on erotettavissa kolme toimijaa. Yhtenä toimijana on kunta eli palvelujen järjestäjä, toisena asiakas eli palvelusetelin saaja ja palvelujen ostaja, ja kolmantena yksityinen palveluntuottaja eli palvelujen tarjoaja ja suorittaja. Palvelusetelimallissa asiakas hankkii kunnan järjestämisvastuulle kuuluvan palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta. Palvelusetelijärjestelmän piiriin, palveluseteliasiakkaaksi asiakas pääsee kunnan tarjotessa hänelle palveluseteliä hänelle myönnetyn terveydenhoidon tai sosiaalihuollon palvelun toteuttamiseksi. Vallitsevan lainsäädännön mukaan palvelusetelin tarjoaminen on kunnan päätösvallassa. Palveluseteliä myönnettäessä asiakkaan mielipide tulee sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain (569/2009) mukaan ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon, mutta viimekätisesti päätösvalta on kunnalla. Palveluseteliä koskevien lakien esitöistä selviää, että palvelusetelin tarjoamista koskeva päätös rinnastetaan muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun järjestämistä koskeviin päätöksiin. Tästä syystä esimerkiksi muutoksenhaun avaamismahdollisuutta palvelusetelin tarjoamista koskevasta päätöksestä ei palvelusetelilain lainvalmisteluvaiheessa tarkemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että palvelusetelin tarjoamista on kuitenkin pidettävä muista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun järjestämistä koskevista päätöksistä poikkeavana päätöksenä, jolla vaikutetaan asiakkaan tosiasialliseen ja oikeudelliseen asemaan niin, että julkisen vallan käyttöä koskevat kriteerit täyttyvät. Palvelusetelin tarjoaminen on hallintoviranomaisen – tässä tapauksessa kunnan tai sen lukuun toimivan – suorittama hallinnollinen toimi, joka muotoaa viranomaisen ja hallinnon asiakkaan välistä hallinto-oikeudellista oikeussuhdetta. Asiakkaan asemaan merkittävästi vaikuttavaa päätöstä palvelusetelin tarjoamisesta ei kuitenkaan ole palveluseteliä koskevan lainsäädännön valmisteluvaiheessa kuvattu olennaisilta osiltaan lähes ollenkaan. Tarkempi tutkimus osoittaa, että samalla päätökseen liittyvä oikeusturva on jäänyt vajaalle huomiolle. Tässä tutkimuksessa pyritäänkin selvittämään palvelusetelin tarjoamista koskevaan päätökseen liittyviä asiakkaan oikeusturvan keskeisiä takeita sekä ennakollisen että jälkikäteisen oikeusturvan osalta. Tutkimuksen tuloksena voidaan pitää sitä, että vastaisuudessa palvelusetelin tarjoamista koskevan päätöksen oikeudellista luonnetta on syytä selvittää ja päätökseen liittyvään oikeusturvaan kiinnittää tulevassa lainvalmistelussa huomiota.