Browsing by Author "Tetri, Miika"

Tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuden lisenssisopimuksiin sisältyviä geoblokkausta koskevia ehtoja, jotka velvoittavat lisenssinsaajan eli palveluntarjoajan rajoittamaan verkossa tarjoamansa lisensoidun sisällön saatavuuden vain sopimuksen tarkoittamalle alueelle. Tutkielman pääkysymys koskee sitä, rajoittavatko sanotut ehdot kilpailua SEUT 101 artiklan vastaisesti. Tarkastelu rajataan audiovisuaalista sisältöä koskeviin lisenssisopimuksiin. Geoblokkaamisella viitataan sellaisten tekniikoiden käyttämiseen, joilla rajoitetaan jonkin verkkosisällön saatavuutta käyttäjän maantieteellisen sijainnin perusteella. Geoblokkausta koskevat sopimusehdot ovat tyypillisiä erityisesti audiovisuaalista sisältöä koskevissa tekijänoikeuden lisenssisopimuksissa, koska tällaisen sisällön alkuperäiset oikeudenhaltijat lisensoivat sisältöä koskevat oikeudet yleensä maakohtaisesti ja lisenssin alueellisten rajojen noudattaminen varmistetaan geoblokkausta koskevilla ehdoilla. Kyseiset ehdot ovat kuitenkin aiheuttaneet kilpailuoikeudellisia huolia ja ne ovat olleet Euroopan komission niin kutsutun maksu-tv-tutkinnan kohteena viime vuosien aikana. Vaikka lopullista päätöstä SEUT 101 artiklan loukkaamisesta ei ole annettu, komission alustavan kannan mukaan ehdot rajoittavat kilpailua SEUT 101 artiklan vastaisesti, koska ne estävät lisenssinsaajia harjoittamasta passiivista myyntiä oman lisenssinsä kattaman alueen ulkopuolelle ja estävät näin kaiken rajat ylittävän kilpailun EU:n sisämarkkinoilla. Komission ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen näkemysten perusteella audiovisuaaliselle alalle tyypillinen alueellinen lisensointi itsessään on sallittua, mutta geoblokkauksesta sopiminen lisenssisopimuksissa sen sijaan rikkoo SEUT 101 artiklaa. Tutkielma osoittaa kuitenkin, että geoblokkausta koskevat ehdot voivat olla sallittuja niiden oikeudelliseen ja taloudelliseen asiayhteyteen liittyvien seikkojen vuoksi. Taloudelliselta kannalta ehtoja pitävät välttämättöminä ainakin audiovisuaalisen alan toimijat kuten elokuvatuottajat itse, koska heidän mukaan alueellinen lisensointi ja geoblokkauksen käyttäminen alueellisuuden varmistamiseksi ovat tarpeen erityisesti riittävän rahoituksen turvaamiseksi uuden sisällön tuottamiselle. Ehtojen sallittavuuden arvioinnin kannalta merkittävämpää näyttää kuitenkin olevan niiden oikeudelliseen asiayhteyteen liittyvä seikka, nimittäin tekijänoikeussääntelyn merkitys: koska tekijänoikeussuoja EU:ssa perustuu jäsenmaiden kansallisiin lakeihin ja tekijänoikeuden alueellisuuteen, ja koska alueellinen lisensointi itsessään on sallittua, lisenssinsaajat eivät voisi tarjota tekijänoikeudella suojattua sisältöä oman lisenssinsä kattaman alueen ulkopuolella loukkaamatta todennäköisesti joko lisenssinantajan tai toisten lisenssinsaajien tekijänoikeuksia. Tähän tekijänoikeuden loukkauksia koskevaan ongelmaan ei ole toistaiseksi otettu kantaa EU:n toimielimissä maksu-tv-tutkinnan yhteydessä, vaikka se vaikuttaa olennaisesti sanottujen ehtojen kykyyn rajoittaa kilpailua – kilpailun voidaan siis katsoa olevan rajoittunut jo tekijänoikeussääntelyn vuoksi. Tutkielman perusteella geoblokkausta koskeviin ehtoihin puuttuminen pelkästään kilpailuoikeuden keinoin vaikuttaa hankalalta. Vaikka tutkielman tarkoituksena ei varsinaisesti ole selvittää, millainen oikeustilan tulisi olla, sen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että tekijänoikeussääntelyn uudistaminen EU:ssa saattaa olla tarpeen. Nykyinen alueellisuuteen perustuva tekijänoikeussuoja EU:ssa on huonosti yhteensovitettavissa sen tavoitteen kanssa, että tekijänoikeudella suojatun sisällön rajat ylittävää saatavuutta verkossa pyritään parantamaan muun muassa geoblokkaukseen puuttumalla. Audiovisuaalisen alan edustajien ja EU:n toimielimien jyrkät näkemyserot asian suhteen sekä EU:n tähänastisiin lakialoitteisiin liittyvät vaikeudet viittaavat kuitenkin siihen, että toimivan ratkaisun aikaansaaminen saattaa vaatia paljon aikaa ja vaivaa.