Browsing by Author "Thesleff, Alexander"

Tutkielmassa tarkastellaan tekijänoikeuden alaan kuuluvaa ja etenkin moraalisten oikeuksien doktriiniin kiinnittyvää ristiriitaista erityiskysymystä uniikkien ja ainutkertaisten taideteosten hävittämisestä. Vakiintuneen laintulkinnan mukaan uniikin teoskappaleen omistaja voi tekijänoikeuden rajoittamatta halutessaan vapaasti hävittää teoksen siitäkin huolimatta, että teoksen ns. tekijäkunniaa loukkaava muuttaminen on respektioikeuden (TekijäL 3.2 §) nojalla kiellettyä. Tulkinta on peräisin tekijänoikeuslain säätämiseen johtaneesta komiteamietinnöstä 1953:5, jossa todetaan eksplisiittisesti, ettei respektioikeuden mukainen teoksen muuttamiskielto merkitse tekijän oikeutta vastustaa teoksen täydellistä hävittämistä. Hävittämiskysymys otetaan tutkielmassa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Kysymys sisältää Suomessa hyvin vähäiselle huomiolle jätetyn periaatteellisen ja monisäikeisen intressikonfliktin, jonka ratkaisu on oikeusvertailevassakin katsannossa hyvin polarisoitunut. Tutkielmassa nähdään perusoikeuksien tekijänoikeudellisen merkityksen kasvun vaikuttaneen kysymyksen kaltaisten ongelmien punnintaan, minkä vuoksi hävittämiskysymyksen vakiintunutta vanhaa tulkintaa pidetään aiheellisena problematisoida varsinkin nykyaikaisen perusoikeusparadigman perspektiivistä. Tutkielmassa pyritään laaja-alaista ongelmakeskeistä lähestymistapaa, kriittistä perusoikeuskeskeistä lainoppia ja praktista oikeusvertailua tutkimusmenetelmällisinä lähtökohtina käyttäen selvittämään, tulisiko tekijälle nykyisestä tulkinnasta poiketen kuulua oikeus vastustaa tekemiensä uniikkien ja ainutkertaisten teosten rajoituksetonta hävittämistä. Alustavana hypoteesina pidetään myöntävän vastauksen mahdollisuutta. Varsinkin tutkielman loppupuolella omaksuttu normatiivinen tutkimusvire liittää tutkielman myös oikeuspoliittisen de lege ferenda -tutkimuksen alaan. Aiheeseen johdattamisen ja tutkielman teoreettisten sitoumusten erittelyn jälkeen tutkielmassa paneudutaan hävittämiskysymyksen kuvailevampaan taustoittamiseen. Ensimmäisessä varsinaisessa käsittelyjaksossa perehdytään tekijänoikeuden oikeutus-perusteisiin ja paikannetaan tutkimuksen premissien keskeiset oikeudelliset lähtökohdat. Jaksossa syvennytään respektioikeuden nykyiseen ja historialliseen tulkintaan, hävittämiskysymyksen ja respektioikeuden käsitteelliseen erittelyyn ja eräisiin muihin tutkimusongelman käsittelyn tarpeellisiin esikysymyksiin. Erityisen painoarvon saa tekijänoikeuden kohteen perusteellisempi analyysi, sillä (immateriaalisen) teoksen ja (fyysisen) teoskappaleen ontologiset erot ja yhtäläisyydet liittyvät olennaisesti teosten hävittämisvapautta koskevaan keskusteluun ja ylipäätään teoskappaleeseen kohdistettujen muutosten itse teoksessa miellettyihin vaikutuksiin. Myös teoksen hävittämisen aiheuttamaa tekijään kohdistuvaa ja respektioikeuden soveltumisen edellytyksenä olevaa loukkaavuutta pyritään analysoimaan syvemmin. Ennen siirtymistä perusoikeusnäkökulman soveltamiseen edetään tutkielmassa vielä tarkastelemaan hävittämiskysymyksen laajempaa lainsäädännöllistä ja systeemistä lähimaastoa vallitsevan doktriiniin näkökulmasta. Samassa yhteydessä selvitetään myös hävittämisvapauden ja kuvitellun hävittämissuojan kiinnekohtia käytäntöön. Oheisilmiöiden tarkastelu palvelee kahta rinnakkaista tarkoitusta: laajemman kehyksen näkökulmalla pyritään kartoittamaan toisaalta mahdollisen hävittämissuojan tosiasiallista tarvetta ja toisaalta sen järjestelmäsidonnaista yhteensopivuutta. Pääasiallinen tutkimuksellinen painopiste on tekijänoikeuden ja hävittämiskysymyksen perusoikeusmyönteisessä tarkastelussa. Aluksi tehdään selkoa 1990-luvun puolivälin jälkeisen uudistuneen perusoikeusparadigman perusteista. Tämän jälkeen luodaan katsaus perusoikeusajattelun juurtumisesta myös tekijänoikeuteen, ja osoitetaan perusoikeusmyönteisen argumentaation relevanssi myös hävittämiskysymyksen kannalta. Uniikkien teosten hävittämisen sallittavuuden arviointi nähdään muutamien keskeisten perusoikeusperiaatteiden kollisioon palautuvana intressiristiriidan ratkaisuna. Hävittämiskysymyksen arvioinnissa vaikuttavat ainakin omaisuudensuoja, elinkeinovapaus, itsemääräämisoikeus, kunnian suoja, taiteen vapaus, sananvapaus ja kulttuuriperinnön suojeluvastuu, joista kolme jälkimmäistä turvaavat myös tärkeitä julkisia etuja. Kunkin perusoikeuden tutkimusongelmaan suhteutettua painoarvoa ja merkitystä arvioidaan aluksi erikseen ja lopulta tasapainon ja punninnan kautta kokonaisuuden osina. Tutkimuksen loppupuolella syvennytään vielä vertailevaan jaksoon, jossa hävittämiskysymys liitetään laajempaan alueelliseen kontekstiin, ja jossa tutkielman aiemmille löydöksille etistään reaalimaailman viitteitä ja suuntaa-antavia peilauspisteitä. Vertaileva katsaus paljastaa tutkimuskysymyksen monivivahteisuuden, mahdollisten tekijämyönteisten ratkaisuvaihtoehtojen kirjon ja hieman yllättävästikin kysymyksen ratkaisun riippumattomuuden moraalisten oikeuksien järjestelmäkohtaisesta historiallisesta vahvuudesta. Tutkielman keskeiset löydökset ja johtopäätökset esitetään viimeisessä kokoavassa jaksossa. Hävittämisen rajoitukseton salliminen voidaan liittää Suomessa omaisuudensuojan aikaisempaan ylikorostuneeseen asemaan sekä vanhahtavan autoritäärisen oikeuslähteen vakiinnuttamaan kyseenalaistamattomaan tulkintaan, jonka painoarvo ja ajankohtaisuus on mahdollista nähdä varsinkin nykyisen monipuolisen perusoikeusmyönteisen intressipunninnan ihanteen katsantokannasta alentuneena. Esimerkiksi tekijän luoksepääsyoikeuden toteuttamisen takaavaa jonkinlaista lievän hävittämisrajoitusta pidetään Suomessa mahdollisena ja toivottavana de lege ferenda.