Browsing by Author "Thomasén, Emma"

Rangaistuksen mittaamisharkinta perustuu rikoslain 6 luvussa ilmaistuille mittaamisperiaatteille ja -perusteille, sekä tunnusmerkistökohtaisille erityisille mittaamisperusteille. Näiden lisäksi rangaistuksen mittaamisharkintaa ohjaa vakiintunut oikeuskäytäntö. Mittaamisharkinnassa tulee ottaa huomioon kaikki rangaistuksen lajiin ja määrään vaikuttavat seikat. Lisäksi rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (RL 6:4 §). RL 6:3.1 § mukaisesti tuomioistuimen on rangaistusta määrättäessä otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Mittaamisharkintaan kuuluu oleellisesti tapauksen kokonaiskuvan hahmottaminen, jolloin kuhunkin tapaukseen sovelletaan näitä harkintaa ohjaavia normeja. Huumausainerikosten mittaamisharkinta perustuu ensisijaisesti teon vaarallisuuden arvioinnille. Teon vaarallisuuden arvioinnissa vaikuttavat erityisesti käsillä olevan huumausaineen laadulliset ja määrälliset seikat. Yleisenä lähtökohtana törkeysarvostelulle pidetään sitä, että levittämiseen ja rahallisen hyötymisen tarkoituksessa tehtyihin huumausainerikoksiin tulee suhtautua ankarammin kuin omaan käyttöön suuntautuneisiin tekoihin, jolloin rikoksen tekeminen omaa huumausaineiden käyttöä varten, tai sellaiseen tarkoitukseen viittaavat muut teosta ilmenevät piirteet, lieventävät moitetta. Lisäksi huomioon tulee ottaa teon motiivit ja vaikuttimet. Vaarallisuuden arvioniin ensisijaisuuden pohjalta rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä tukemaan on lisäksi laadittu ohjeluonteisia suosituksia, joiden määreet perustuvat yleisten huumausaineiden laadullisille ja määrällisille seikoille. Taulukoitujen suositusten on katsottu auttavan harkinnan alkupisteeksi tarvittavan kiintopisteen hahmottamisessa, jolloin ne toimivat ikään kuin normaalirangaistusajattelun apuvälineenä. Toisaalta taulukoiden on katsottu toimivat normaalirangaistusajattelun vastaisesti. Taulukoiden käyttämiseen liittyykin myös pulmallisia seikkoja, joita tutkimuksessa on pyritty esittelemään. Tutkielmassa käsitellään rangaistuksen mittaamisharkintaa yhtäältä teoreettiselta kannalta ja toisaalta korkeimpien oikeusasteiden oikeuskäytännön tasolla. Tutkimuksella pyritään selvittämään rangaistuksen mittaamisharkintaa ja siinä painotettuja seikkoja näistä lähtökohdista. Tätä pyrkimystä varten tutkielmassa on Suomen korkeimman oikeuden käytännön lisäksi vertailevalla otteella tarkasteltu Ruotsin huumausainerikoksia koskevia viimeaikaisia muutoksia oikeuskäytännön tasolla. Lisäksi vuoden 2016 kesäkuussa voimaan astunutta erityisen törkeää huumausainerikosta (synnerligen grovt narkotikabrott) koskevaa lainmuutosta käsitellään tutkielman yhteydessä. Huumausainerikollisuuden ilmenemismuotoja säännellään kansallisten rikosoikeussäännösten kautta osin kansainvälisten velvoitteiden ja periaatteiden vaikutuksesta, mikä osaltaan vaikuttaa rangaistusasteikon käyttöön. Muista rikostyypeistä poiketen huumausainerikosten rangaistusasteikot ovat kokonaisvaltaisesti käytössä. Toisaalta rangaistusasteikon käyttöön vaikuttaa huumausainerikollisuuden lisääntyminen ja rikollisjärjestöjen organisoituminen, joka osaltaan vaikuttaa tuomioistuimissa käsiteltävien tapausten törkeysasteeseen, jolloin myös tuomitut rangaistukset ovat ankarampia. Tutkimuksessa käsitelläänkin osaltaan aihetta sen kansainvälisen viitekehyksen kautta.