Browsing by Author "Tiainen, Jari"

Yritysten perustamis- ja uudelleenjärjestelyvaiheessa turvaudutaan usein oikeudellisten ja taloudellisten asiantuntijoiden apuun, joista aiheutuu palvelun käyttäjälle kustannuksia. Näitä kustannuksia voidaan kutsua yleisnimellä transaktiokustannukset. Transaktiokustannuksiin voidaan lukea erilaisia eriä, kuten yhteisön perustamisasiakirjojen laatimisesta aiheutuneet kustannukset, juridisesta ja taloudellisesta konsultoinnista sekä due diligence -tarkastuksista aiheutuvat kustannukset, kuten myös investointipankkien tarjoamista palveluista aiheutuvat kustannukset. Transaktiokustannukset voivat olla taloudelliselta merkitykseltään huomattavia, mistä johtuen kustannusten maksajan intressissä on varmistua kulujen oikeanlaisesta käsittelystä verotuksessa ja laskentatoimessa. Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on selvittää, miten transaktiokustannuksia käsitellään laskentatoimessa, tuloverotuksessa ja arvonlisäverotuksessa. Laskentatoimea koskevassa osiossa tutkitaan transaktiokustannusten vähennysoikeutta ja kirjanpitovelvollisen mahdollisuutta aktivoida kyseiset kustannukset taseeseen. Kirjanpitolain 5 luvun 7 §:n mukaan yrityksen perustamismenot kirjataan tilikauden kuluksi. Myös IFRS-normistossa lähtökohtana on perustamismenojen kulukirjaaminen, mutta IAS 37 -standardi mahdollistaa uudelleenjärjestelyvarauksen tekemisen ainakin kuluista, jotka liittyvät yritystoiminnan uudelleenjärjestelyyn. Laskentatoimen osalta tutkimuksessa arvioidaan lisäksi mahdollisuutta tehdä kirjanpitolain 5 luvun 15 §:n mukainen uudelleenjärjestelyvaraus transaktiokustannuksista. Elinkeinoverotuksen ja henkilökohtaisen tulon verotuksen osalta tutkitaan verovelvollisen mahdollisuutta vähentää transaktiokustannukset luonnollisina vähennyksinä tulosta. Elinkeinoverolain 8 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä sekä vastaavasta johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Toisaalta elinkeinoverolain 14 §:n mukaan hyödykkeen hankintamenoon luetaan hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneet muuttuvat menot. Tuloverotusta koskevassa osiossa selvitetään lisäksi transaktiokustannusten käsittelyä osana osakkeen tai osuuden hankintamenoa. Arvonlisäverotuksessa lähtökohtana on verovelvollisen laaja vähennysoikeus, jonka mukaan verovelvollinen saa vähentää liiketoimintaansa varten ostettuun palveluun sisältyvän veron. Suomi on käyttänyt hyväksi arvonlisäverodirektiivin 19 artiklan mahdollisuutta säätää liikkeen tai sen osan luovutus toimeksi, jota ei pidetä arvonlisäverolain tarkoittamana myyntinä. Tutkimuksessa käsitellään aluksi transaktiokustannusten vähennysoikeuteen liittyviä periaatteita ja arvioidaan, ovatko yritysjärjestelyt sellaisia liiketoimia, joiden perusteella syntyneistä kuluista on olemassa vähennysoikeus. Toiseksi tutkimuksessa arvioidaan verovelvollisen toiminnan yleiskuluiksi luettavien erien sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeutta. Kolmanneksi tutkimuksessa käsitellään arvonlisäverolain 117 §:n säännöstä vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitun hyödykkeen arvonlisäveron vähennysoikeudesta. Tutkimuksessa on analysoitu kutakin osa-aluetta koskevaa kirjanpito-, verotus- ja oikeuskäytäntöä. Arvonlisäverotuksen EU-oikeudellisen luonteen vuoksi tutkimuksessa on käsitelty myös unionin tuomioistuimen ratkaisuja, joiden tulkintakäytäntö on selkeyttänyt transaktiokustannusten vähennysoikeuden määrittelyä. Tutkimusongelma kahden eri vero-osa-alueen ja laskentatoimen yhdistämisestä on mielenkiintoinen ja hyödyllinen, koska aikaisemmat tutkimukset rajoittuvat lähinnä kutakin erityisosa-aluetta koskevaksi. Yritysjärjestelyissä ja niiden aiheuttamien transaktiokulujen arvioinnissa tulee kuitenkin huomioida monipuolisesti yhtiöoikeuden, vero-oikeuden ja laskentatoimen näkökulmat. Kutakin aihe-aluetta käsiteltäessä lähdetään liikkeelle oikeussäännösten historiasta ja kehityksestä, jotta tutkimuksen lukijalle jäisi syvempi kuva sääntelyn kehityksestä ja nykytilan taustalla vaikuttavista seikoista. Tutkimuksen tarkoituksena on tieteellisen metodin lisäksi pyrkiä mahdollisimman suureen käytännönläheisyyteen. Transaktiokustannusten käsittelyyn liittyvien käytännön ongelmien yhteydessä pyritään nostamaan esille transaktioita suunniteltaessa huomioon otettavia seikkoja ja riskejä.