Browsing by Author "Tiainen, Milja"

Työttömyysturvan tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet päästä tai palata työhön korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Työttömyysturva muodostuu perus- ja ansioturvasta. Lainsäädännöllä taataan työttömälle oikeus perustoimeentulon turvaan. Työelämässä ovat viime vuosina yleistyneet sellaiset työn tekemisen muodot, jotka eivät enää luontevasti sijoitu perinteisiin työoikeudellisiin työntekijän ja yrittäjän asemiin. Osa työsuhteen ja yrittäjyyden rajapintaan sijoittuvista työnteon muodoista määritellään työttömyysturvajärjestelmässä omassa työssä työllistymiseksi. Oman työn käsite perustuu työttömyysturvaa koskevan lainsäädännön lähtökohtiin ja tavoitteisiin. Työoikeus ei tunne oman työn käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan, millä edellytyksillä omassa työssään työllistyvällä on oikeus työttömyysturvaan. Käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, joten sen sisältö on muotoutunut soveltamiskäytännön ja lainvalmistelutöiden perusteella. Oma työ on erotettava toisaalta työsuhteisesta työstä ja toisaalta yrittäjätyöstä. Työsopimukseen perustuvan työsuhteen ja toimeksiantosopimukseen perustuvan ammatinharjoittamisen rajapintaa on selvitetty työoikeuden näkökulmasta. Lisäksi omassa työssä työllistyminen on erotettava työttömyysturvalainsäädännön yrittäjän ja palkansaajaan rinnastettavan yrittäjän käsitteistä. Työttömyysetuuden saaminen edellyttää, että työttömän työnhakijan on mahdollista ottaa vastaan kokoaikatyötä. Päätoimisesti omassa työssään työllistyvällä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Sivutoimisesti omaa työtä tekevä voi saada soviteltua työttömyysetuutta. Oman työn pää- ja sivutoimisuus sekä sen aloittaminen ja lopettaminen ratkaistaan kokonaisharkinnalla, jossa ei lähtökohtaisesti oteta huomioon omasta työstä saatujen tulojen vähäisyyttä tai niiden puuttumista. Soveltamiskäytännössä työttömän esittämälle selvitykselle ja hänen omalle ilmoitukselleen oman työnsä työllistävyydestä tulisi antaa merkitystä muodollisten kriteerien ja henkilön aikaisemman toiminnan sijasta. Toimeentuloturvassa epäkohtana on, että oma työ ei kerrytä työssäoloehtoa eikä sen perusteella voi liittyä työttömyyskassaan. Perusoikeusnäkökulmasta olisi perusteltua, että oman työn käsitteestä säädettäisiin lainsäädännössä siten, että sen olennainen sisältö ilmenisi laista. Tutkielmassa käsitellään eräiden henkilöryhmien, kuten itsensä työllistäjien, taiteilijoiden ja apurahansaajien sekä omais- ja perhehoitajien oikeutta työttömyysturvaan. Osa oman työn muodoista on lähellä yrittäjätoimintaa, joten niiden arvioinnissa on otettava huomioon yrittäjäriski. Toimeksiantosuhteessa tehty työ saattaa tosiasiallisesti muistuttaa työsuhteista työtä, joten sen oikeudellista luonnetta pohdittaessa tulisi tarkastella erityisesti työn tekemistä työn antajan lukuun työsuhteen tunnusmerkkinä. Työsopimuksen tunnusmerkistöä voitaisiin muuttaa siten, että se tunnistaisi nykyistä paremmin myös muodollisesti yrittäjänä tai omassa työssä työllistyvän epäitsenäisen ja alisteisen aseman suhteessa toimeksiantajaansa. Joissakin oman työn tilanteissa on kyse lähinnä siitä, että oman työn tekeminen muodostaa esteen kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Erilaiset oman työn muodot edellyttävät keskenään erilaisia lainsäädäntö- ja tulkintaratkaisuja, kun työttömyysturvajärjestelmää kehitetään vastaamaan työelämässä tapahtuneeseen muutokseen.