Browsing by Author "Tikkanen, Heli"

Tutkimuksessa selvitetään työntekijän siirtymistä kokoaikaisesta, vakituisesta työstä osa-aikaiseksi työntekijäksi saman työnantajan palveluksessa sekä tämän siirtymisen vaikutusta vuosilomaan. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa kokoaikaisen työsuhteen osa-aikaiseksi työsuhteeksi työsopimuslain nojalla työnantajan heikon taloudellisen tilanteen perusteella joko pysyvästi osa-aikaistamisella tai tilapäisesti lomauttamalla. Työntekijän ja työnantajan sopimus on kuitenkin lainsäädännössä yleensä edellytys aiemmin sovitun työajan vähentämiselle. Ainakin osittain sopimuksen mukaisia ovat osa-aikaiset perhevapaat, osittainen opintovapaa, osa-aikainen sairauspoissaolo, osa-aikaeläke, osatyökyvyttömyyseläke sekä työaikalain 15 §:n mukainen osa-aikatyöstä sopiminen sosiaalista tai terveydellisistä syistä. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia oikeuksia, velvollisuuksia tai rajoituksia työsuhteen osapuolilla on työntekijän siirtyessä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Työssä tarkastellaan suomalaisen lainsäädännön lisäksi aiheeseen liittyvää EU-oikeutta, erityisesti osa-aikatyöntekijöiden syrjintäkieltoa sekä pro rata temporis -periaatetta. Kokoaikaisen työntekijän siirtyessä osa-aikaiseksi työaika lyhenee, jolloin palkka yleensä pienenee samassa suhteessa. Työajan ja palkan muutoksilla on puolestaan vaikutuksia työntekijän vuosilomaoikeuteen. Kokoaikaisena työntekijänä jo ansaittua vuosilomaa ei voida vähentää henkilön siirtyessä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Pro rata temporis -periaatetta voidaan soveltaa vain osa-aikaisen työskentelyn ajanjaksolta ansaittavaan vuosilomaan. EU-oikeuskäytännön mukaan osa-aikaisen työntekijän työajan ja vuosiloman pituuden on oltava vähintään samassa suhteessa kuin kokoaikaisen työntekijän työaika ja vuosiloma. Asianmukaisesti myönnetty sairausloma ei kuitenkaan saa vähentää vuosilomaoikeutta. Vuosilomalaissa on EU-oikeudesta poiketen rajoitettu sairausloman laskemista työssäolon veroiseksi ajaksi. Työntekijään sovellettava loman ansaintasääntö voi muuttua kesken lomanmääräytymisvuoden, jos sovittu työaika muuttuu muuten kuin tilapäisesti. Tilapäiseksi laskettavalle työaikamuutokselle ei kuitenkaan ole laissa tarkkaa aikarajaa. Lähtökohtaisesti lomautus katsotaan aina tilapäiseksi muutokseksi. Vuosilomapalkka lasketaan eri tavoin riippuen sovellettavasta loman ansaintasäännöstä, palkanlaskentatavasta sekä siitä, onko työntekijä vielä osa-aikatyössä lomanmääräytymisvuoden päättyessä. Lisäksi työssäolon veroisen ajan sekä vuosilomapalkan laskennassa osalomautusta, osa-aikaista perhevapaata, osa-aikaista sairauslomaa sekä osittaista opintovapaata koskevat omat erityissäännökset. Tutkimuksen mukaan saman verran lomanmääräytymisvuodessa työtä tekevät osa-aikatyöntekijät, joiden työaikajärjestelyt ja palkan laskentatapa on toteutettu eri tavalla, voivat vuosilomalain perusteella ansaita erimittaisen vuosiloman sekä erilaisen vuosilomapalkan. Eri osa-aikatyömuotoja koskevat erityissäännökset vielä lisäävät eroja eri osa-aikatyöntekijöiden välillä. Osa-aikatyömuotojen erilainen kohtelu voi kuitenkin olla perusteltua asiallisista ja hyväksyttävistä syistä, ja siten olla myös EU-oikeuden mukaista. Sen sijaan yhtä paljon työtä lomanmääräytymisvuoden aikana tekevät työntekijät, joilla on sama osa-aikaisuusperuste mutta erilainen työaikajärjestely, voivat saada vuosilomalain säännösten perusteella erilaisen vuosilomaoikeuden, ja tämän ei voida katsoa olevan yhdenvertaisuus- eikä neutraali-suusperiaatteen mukaista.