Browsing by Author "Timonen, Laura"

Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys yhteiskunnassamme on lisääntynyt 1990-luvun perusoikeusuudistuksen ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen kehityksen myötä. Merkitys on korostunut erityisesti niillä oikeudenaloilla, joilla on selkeimmät yhteydet yksilön oikeuksiin. Nämä alat kokevat muutospaineita varsinkin mikäli niiden lainsäädäntö on pääasiassa peräisin ajalta ennen perusoikeusuudistusta. Itsemääräämisoikeutta terminä ei ole määritelty perustuslaissa eikä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Kuitenkin termiin viitataan enenevässä määrin sekä kotimaisessa oikeuskäytännössä että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamis-käytännössä. Tutkielmani yleisen osan tarkoitus on kaavoittaa termin juridista merkitystä ja sen kehitystä. Tarkoitus on myös luoda yleinen kuva siitä, kuinka termin yksilön oikeutta tarkoittava merkitys on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Tutkielmani erityinen osa käsittelee yleisen edunvalvontapalvelun asiakkaan itsemääräämisoikeutta perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Itsemääräämisoikeus terveydenhuollossa on ollut meneillään olevan SOTE-uudistuksen vuoksi paljon esillä. Sosiaali- ja terveysministeriö on myös lainvalmistelutyössään selvittänyt termin merkitystä edunvalvontaoikeudessa, mutta laajempaa tutkimusta aiheesta tarvitaan, koska taloudellisen itsemääräämisoikeuden perusoikeusasema on yhteiskunnassamme erittäin olennainen. Tutkimusmetodini on lähinnä lainopillinen. Tutkimuskysymykseni yleisessä osassa on se, mikä on itsemääräämisoikeuden perus- ja ihmisoikeudellinen asema Suomessa. Tarkoituksena on myös ottaa kantaa siihen, vastaako nykyinen tilanne sitä tasoa, jota moderni perus- ja ihmisoikeusvelvotteisuus lainsäädännöltä vaatii. Erityisen osan osalta tutkin sitä, miten itsemääräämisoikeus on huomioitu edunvalvontaa koskevassa lainsäädännössä ja mitkä ovat perus- ja ihmisoikeuksien kannalta oikeudenalan tärkeimmät periaatteet ja miten niiden toteutuminen on huomioitu sekä lainsäädännössä että käytännön toiminnassa. Tutkin lisäksi itsemääräämisoikeuteen liittyviä ongelmia yleisessä edunvalvonnassa ja sitä, mistä ne ovat johtuneet. Tämän OTM-tutkielman tarkoitus on ottaa kantaa siihen, minkälaisia perusoikeuksiin liittyviä ongelmia yleistä edunvalvontaa koskevassa lainsäädännössämme on ja toisaalta pohtia sitä, miten lainsäädäntöä voitaisiin uudistaa. Aihe on ajankohtainen, sillä julkisen sektorin resurssit hoitaa koko ajan kasvavaa edunvalvonnan asiakasmäärää ovat äärirajoilla. Lisäksi taloussuunnitelmissa on asetettu oikeusaputoimistoille henkilöstön vähentämisvelvoite. Tutkielmani lopussa teen lyhyen katsauksen yleisen edunvalvonnan palveluiden yksityistämiseen ja siihen, minkälaisia ongelmia ostopalvelusopimuksista on käytännössä ilmaantunut.