Browsing by Author "Timonen, Ville"

Ruumiin ja sen osien lääketieteellisen hyödyntämisen kasvaessa on yhä ajankohtaisemmaksi tullut kysymys siitä onko ruumiilla oikeuksia tai muita suojattavia intressejä. Ruumiin tai sen osan hyödyntäminen tutkimuksessa, opetuksessa tai jopa elävien hoidossa herättää etenkin lääkintäoikeuden näkökulmasta kysymyksen koskien sitä voiko ruumiilla olla (perus- ja ihmis-) oikeuksia, jotka vaikuttaisivat tutkijoiden, lääkäreiden tai muiden toimintaan näiden käyttäessä ruumiita tutkimus- ja opetustarkoituksiin. Ajatus siitä, että kuolleetkin kykenisivät omaamaan oikeuksia on pääosin suhteellisen tuore. Kuolleen käsittelyä ja oikeuksia koskevia kysymyksiä onkin Suomen lainsäädännössä ja oikeuskirjallisuudessa käsitelty niukasti. Vainajia koskevien säännösten suojelukohteena on usein ollut kuolleen sijasta elävien ihmisten intressien suojaaminen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää ensinnäkin sitä onko kuolleilla ihmisarvoa ja koskeeko ihmisarvon loukkaamattomuuden suoja vainajia. Toiseksi pohditaan sitä voidaanko kuolleilla ajatella olevan oikeuskelpoisuutta ja oikeuksia yleisesti. Tutkielmassa ei oteta kantaa siihen mitä oikeuksia kuolleilla voisi mahdollisesti olla, eikä perehdytä siihen miten kuolleita pitäisi käsitellä, mikäli ihmisarvon ja ihmisarvon loukkaamattomuuden katsotaan koskevan vainajiakin. Tavoitteena on siis selvittää hyvin yleisellä tasolla koskeeko ihmisarvo ja sen loukkaamattomuus kuolleita ja voidaanko kuolleilla ajatella olevan oikeuksia. Ensimmäistä kysymystä selvitetään lainopillisesti Suomen näkökulmasta käyttäen tähän perustuslakia (11.6.1999/731), lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta (9.4.1999/488, tutkimuslaki) ja lakia ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä (2.2.2001/101, kudoslaki). Lainopilla eli oikeusdogmatiikalla tarkoitetaan oikeustieteen perinteistä ydinaluetta, jonka tutkimuskohteena on voimassaoleva oikeus. Lainopissa selvitetään siis voimassaolevan oikeuden sisältöä. Toista kysymystä selvitetään oikeusteoreettisella otteella käyttäen apuna parhaiten kuolleen oikeuksien olemassaoloa tukevana teoriana ns. intressiteoriaa. Lyhyesti sanottuna intressiteoria liittyy ajatukseen siitä, että oikeudet ovat yhteydessä oikeudenhaltijan intresseihin. Intressiteoriaan pohjaudutaan lähtien siitä oletuksesta, että vainajalla voisi olla voimassaolevia intressejä kuoleman jälkeenkin. Oikeusteoria tutkii oikeustieteen ja oikeuden yleisiä piirteitä ja kysymyksiä. Oikeusteoria käsittelee mm. eri oikeudenaloille yhteisiä oikeusperiaatteita ja käsitteitä. Tutkielman alussa käsitellään lyhyesti kuolemaa yleisesti ja pohditaan sitä millainen merkitys kuolleella ruumiilla on. Tämän jälkeen selvitetään ensin kuolleen henkilön juridista asemaa ja sen kuolleelle suomaa suojaa Suomessa perustuslain tasolla ja toiseksi opetus- ja tutkimuslakien näkökulmasta, jonka jälkeen pohditaan perus- ja ihmisoikeussuojan ulottuvuutta kuolleisiin. Tästä siirrytään selvittämään sitä voidaanko kuolleilla ajatella olevan oikeuksia yleisellä tasolla. Tässä osiossa käsitellään mm. kysymyksiä siitä tulisiko kuolleilla olla oikeuksia, mihin mahdolliset oikeudet ovat kytköksissä, kauanko ne ovat voimassa, miten tulisi suhtautua ristiriitoihin elävien ja kuolleiden oikeuksien välillä sekä kuka kuolleen oikeuksia ajaisi. Tutkielman loppuosassa käsitellään sitä miten kuolleita voidaan juridisesta näkökulmasta käyttää Suomessa tutkimus- ja opetustoiminnassa ja kuinka ajatus kuolleiden ihmisarvon olemassaolosta vaikuttaa näitä toimintoja koskevassa lainsäädännössä. Tämän tutkielman päätelmänä on, että Ihmisarvoa on pidettävä myös vainajille kuuluvana ehdottomana ja luovuttamattomana oikeutena, joka kuvastaa sitä arvoa, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle tämän tilasta ja statuksesta huolimatta. Ihmisarvon luonne on sellainen, että sen on katsottava säilyvän myös henkilön kuoleman jälkeenkin. Tämä ajatus voidaan perustaa kuolleeseen itseensä liittyvien seikkojen lisäksi ihmisarvon merkitykseen yhteiskunnassa. Ihmisarvon olemassaolo ja sen loukkaamattomuus on tärkein kuollutta suojaava oikeudellinen arvo. Suojan kannalta on kuitenkin tärkeää tiedostaa se, että ihmisarvon loukkaamattomuuden sovellettavuus on kuolleiden osalta suppeampi, kuin elävistä ihmisistä puhuttaessa. Vainajien kohdalla onkin siksi puhuttava ns. residuaalisesta ihmisarvosta. Tässä rajoitetussa muodossaankin ihmisarvon voidaan katsoa kuuluvan kaikille kuolleille ja riippumatta siitä onko vainajalla joku valvomassa vainajan etuja tämän puolesta. Suomen lainsäädännössä perus- ja ihmisoikeudet on perinteisesti katsottu kuuluvan henkilölle vain tämän elinaikana. Suomen lainsäädäntöä on kuitenkin mahdollista tulkita siten, että ihmisarvon loukkaamattomuus ulottuu myös vainajiin. Perustuslain 1 § on tulkittavissa siten, että ihmisarvon loukkaamattomuuden suoja koskee myös kuolleita ihmisiä. Etenkin silloin, jos pykälän voidaan katsoa saavan itsenäisen merkityksen, eikä sitä tulkita vain muiden perusoikeuspykälien taustalla vaikuttavana arvona. Ajatus kuolleiden ihmisarvosta saa lisätukea mm. kudoslain ja tutkimuslain tulkinnasta. Kudoslakia sovellettaessa ihmisarvon loukkaamattomuuden on mielestäni katsottava suojaavan myös kuollutta ihmistä, vaikka tämä ei itse lakitekstistä suoraan ilmenekään. Samoin myös tutkimuslain tulkinnassa voidaan ihmisarvon loukkaamattomuuden katsoa soveltuvan vainajiin.