Browsing by Author "Tokoi, Petra"

Puolustusministeriö asetti 13.12.2013 työryhmän arvioimaan, millä tavoin Suomen kansallisesta turvallisuudesta voidaan huolehtia tietoverkoista tulevien uhkien suhteen. Tehtävänä oli selvittää tiedonhankintaa koskeva nykytila turvallisuusviranomaisten kannalta. Komitea antoi mietintönsä 14.1.2015. Mietinnön pohjalta tietoliikennetiedustelun sisältävä lainsäädäntöhankkeen valmistelu aloitettiin sisäministeriön johdolla 1.10.2015. Yksityisyyden suojasta säädetään PL 10 §:ssä sisältäen henkilötietojen suojasta säätämisen kvalifioidulla lakivarauksella sekä välttämättömät rajoitukset viestin salaisuuteen tietyin edellytyksin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan perusoikeusnäkökulmasta edellä mainittua mietintöä, siihen annettuja lausuntoja, liikenne- ja viestintäministeriön antamaa eriävää mielipidettä mietintöön sekä arvioidaan tietoliikennetiedustelusta säätämistä perusoikeusnäkökulmasta. Tutkimuskysymyksiä ovat, onko olemassa perusteita uudelle massaluontoiselle tietoliikennetiedustelulle osana suunniteltua tiedonhankintalakia vai onko poliisilla ja muilla viranomaisilla jo nykyisen pakkokeinolainsäädännön perusteella riittävät oikeudet saada tietoa terrorismin ja muun rikollisuuden torjumiseen. Lähteinä on käytetty viestintä- ja informaatio-oikeuden alan kirjallisuutta sekä perustuslakivaliokunnan mietintöjä ja lausuntoja, hallituksen esityksiä sekä muita virallislähteitä ja lehtikirjoituksia. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen, ja tutkielmassa käytetään de lege ferenda näkökulmaa erityisesti siinä, kuinka tietoliikennetiedustelua koskevat toimivaltuudet ja esimerkiksi valvonta tulisi lain tasolla määritellä. Tietoliikennetiedustelusta säätämiseen liittyy perusoikeusproblematiikkaa, joka hankaloittaa olennaisesti tietoliikennetiedustelun toteuttamista perustuslain sallimissa rajoissa paitsi yksityisyyden suojan, mahdollisesti myös muiden perusoikeuksien turvaamisen kannalta. Mikäli tiedustelua ei saada säädetyksi tarkkarajaisesti, kohdennetusti sekä siten, että tietomassoihin on pääsy vain tarkasti ennalta rajatulla asiantuntijoilla, ei henkilötietojen suojaa voida taata tiedustelun kohteina oleville eikä niille, joiden yksityisyyttä mahdollisesti loukataan tietoja yhdisteltäessä. Toisaalta tietovirtoihin sisältyvien haittaohjelmien optimaalisista tunnistamistavoista ei välttämättä voida tehokkaasti säätää lainsäädännön keinoin. Näillä perusteilla voimassa olevaa pakkokeinolainsäädäntöä tulisi kehittää nykypäivän kyberuhkia vastaaviksi välttäen kohdentamaton massavalvonta, joka puuttuu perusoikeuksien takaamaan yksityisyyden suojaan.