Browsing by Author "Trast, Outi"

Tutkielmassa tarkastellaan tuloverolain 33b§ 3 momentin mukaisen työpanososinkosäännöksen soveltamista perus- ja ihmisoikeuksien rajoitus edellytysten näkökulmasta sekä analysoidaan työpanososinkosäännökseen liittyvää lainsäädäntöprosessia, sen taustaa sekä säännöksen sanamuotoa ja sen tulkintamahdollisuuksia. Vero-oikeuden soveltamisessa vastakkaisilla puolilla ovat verovelvollisen omaisuuden suoja ja valtion verotusoikeus. Yksityisen omaisuuden suoja on määritelty perustuslain 15§:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 lisäpöytäkirjan 1 artiklassa. Valtion ja kuntien verotusoikeus on puolestaan kirjattu perustuslain 81§ 1 momenttiin ja 121§ 3 momenttiin. Säännösten mukaan valtiolla ja kunnilla on oikeus kerätä veroja kansalaisilta, edellyttäen että verovelvollisuudesta ja veron määrän perusteista on säädetty lailla. Perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisen keskeisimpiä edellytyksiä verotuksen kannalta ovat lailla säätämisen vaatimus, täsmällisyys ja tarkkarajaisuusvaatimus sekä hyväksyttävyys- ja suhteellisuusvaatimus. Tutkielmassa tarkastellaan kolmea ensimmäistä, kahden jälkimmäisen kuuluessa painotukseltaan enemmän poliittiseen näkökulmaan. Tuloverolain 33b§ 3 momentin mukaan työpanoksen perusteella jaettavasta osingosta verotetaan sitä luonnollista henkilöä joka on tehnyt työsuorituksen, riippumatta siitä mille taholle osinko maksetaan. Osinkotulo verotetaan kokonaan ansiotulona ja yhtiöllä on vastaavasti vähennysoikeus palkkakuluista. Milloin osinko maksetaan muulle luonnolliselle henkilölle kuin työpanoksen suorittajalle, kohdistetaan osingon saajaan lisäksi lahjaverotus. Lakimuutoksen tarkoituksena oli hillitä verosuunnittelua asiantuntijayhteisöissä, joissa työpanokseen perustuvia tuloja katsottiin ohjattavan kevyemmin verotetuksi osinkotuloksi suoraan tai holdingyhtiöiden kautta. Lakimuutos tehtiin kovan poliittisen paineen alaisena korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun 2008:6 jälkeen, jossa KHO hyväksyi osingon jakamisen osakkaiden kesken toimintatuloksen suhteessa. Samaan aikaan aihe sai runsaasti huomiota mediassa ja siitä käytiin vilkasta keskustelua julkisuudessa. Lain poikkeussäännösluonteisuuden vuoksi asiantuntijat arvioivat sen olevan väliaikainen ratkaisu rakenteelliseen ongelmaan. Verolainsäädännön kokonaisuudistuksen viipyessä momentti on kuitenkin ollut voimassa jo lähes kolme vuotta. Lain sanamuoto on monilta osin tulkinnanvarainen ja epäselvä. Lakitekstin, lain esitöiden sekä verohallinnon ja asiantuntijoiden kantojen välillä on eroavaisuuksia koskien lain tulkintaa. Hyvän verojärjestelmän periaatteiden ja legaliteettiperiaatteen näkökulmasta voidaankin kysyä, onko momentin soveltaminen lainmukaista.