Browsing by Author "Tuominen, Elias"

Tutkielmani käsittelee oikeushenkilön rangaistusvastuuta ja yhteisösakkoa sen käytännön konkretisoijana. Yhteisösakko on ollut mahdollinen rangaistusseuraamus oikeushenkilölle maassamme vuodesta 1995 alkaen. Mitään oikeushenkilöitä ei ole säädetty rangaistusvastuun ulkopuolelle, vaan yhteisösakko voidaan tuomita esimerkiksi yksityiselle liikeyritykselle tai julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle, kuten kunnalle. Yhteisösakosta säädetään rikoslaissa, omassa luvussaan 9. Yhteisösakon kattamia rikosnimikkeitä on jo useita kymmeniä, mutta käytännössä yhteisösakko tuomitaan useimmiten työturvallisuusrikoksista tai ympäristörikoksista. Sääntelyyn ovat vaikuttaneet myös eurooppaoikeudellinen normisto ja kansainväliset sopimukset. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta sovelletaan edelleen käytännössä vähän, eikä aiheesta ole paljoa kotimaista tutkimusta. Tutkielmani alku on perinteistä lainopillista tutkimusta, jonka jälkeen edetään empiiriseen osuuteen. Aluksi käsitellään oikeushenkilön rangaistusvastuuta yleisesti sekä kansallisen että kansainvälisen oikeuskirjallisuuden pohjalta. Oikeushenkilön rangaistusvastuun osalta pohditaan muun muassa sen historiallista kehitystä ja erilaisia argumentteja, joita on esitetty oikeushenkilön rangaistusvastuun puolesta ja sitä vastaan. Oman osionsa on saanut oikeusvertailu, tässä luvussa käsitellään lyhyesti muun muassa Ruotsin, Norjan ja Yhdysvaltojen sääntelyratkaisuista oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskien. Kansallista oikeushenkilön rangaistusvastuun sovellutusta, eli yhteisösakkoa, käsitellään myös omassa luvussaan. Empiirisenä tutkimusaineistonani toimivat vuosina 2015–2018 vireillä olleet yhteisösakkoa koskeneet tapaukset kaikista käräjä- ja hovioikeuksista Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Aineisto on kerätty aineistopyynnöin suoraan tuomioistuimista. Lisäksi käsittelen tutkielmassani kaikkia korkeimman oikeuden ratkaisuja yhteisösakon mittaamista koskien. Aineistoni pohjalta olen tutkinut yhteisösakon käytännön soveltamismääriä, jakautumista eri rikosnimikkeittäin ja rangaistustasoa. Näiden pohjalta on luotu tutkielman yhteyteen myös kuvioita ja taulukoita. Kysymyksiä yhteisösakon soveltamisesta herättävät tutkimukseni perusteella etenkin seuraamuksen alhainen soveltamismäärä, lievänä pidetty rangaistustaso ja yhdenvertaisen alueellisen soveltamisen takaaminen ja toimijoiden osaamisen varmistaminen. Omassa osiossaan käsitellään vielä empiirisen aineiston pohjalta (alioikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuita) tarkemmin yhteisösakon mittaamista. Yhteisösakko mitataan laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman perusteella. Mittaamisasteikko on hyvin laaja, mikä ei ole ainakaan omiaan helpottamaan rangaistuksen mittaamisharkintaa. Tarkastelen empiirisestä aineistosta erityisesti sitä, miten oikeushenkilön taloudellinen asema vaikuttaa konkreettisesti rangaistuksen mittaamiseen: millä keinoin oikeushenkilön taloudellista asemaa määritellään, miten taloudellista asemaa tuomioissa perustellaan ja kuinka paljon taloudellinen asema konkreettisesti vaikuttaa rangaistuksen suuruuteen. Oikeushenkilön taloudellista asemaa mittaamisperusteena käsitellään myös kaikkien korkeimman oikeuden ratkaisuiden yhteydessä. Lopuksi edetään johtopäätöksiin ja pohditaan yhteisösakon tulevaisuutta. Tutkimustulokset yhteisösakon mittaamista koskevien kysymysten suhteen voisi tiivistää niin, että mittaamiskäytännöt ja tuomioiden perustelujen taso ovat hyvin vaihtelevia ja perusteluissa esiintyy puutteita.