Browsing by Author "Tuominen, Sini"

Tutkielmassa on kyse perinnöttömäksi tekemisestä lakiosaoikeutta rajoittavana säännöksenä ja rintaperillisen oikeussuojakeinoista silloin, kun hän haluaa riitauttaa perinnöttömäksi tekemisen. Lähtökohtana tässä lainopillisessa tutkielmassa on perintökaaren 15 luvun 4 §:n säännös, jonka mukaan perittävä voi testamentissa tehdä rintaperillisen perinnöttömäksi. Testamenttimääräyksessä on mainittava perinnöttömäksi tekemisen peruste. Perusteita on kaksi, ja kutsun niitä rikosperusteeksi ja elämäntapaperusteeksi. Rikosperuste täyttyy, mikäli rintaperillinen on tehnyt perittävää syvästi loukkaavan tahallisen rikoksen. Elämäntapaperusteessa on kyse perillisen jatkuvasti viettämästä kunniattomasta ja epäsiveellisestä elämästä. Sen, joka vetoaa testamenttiin, on näytettävä peruste toteen. Mikäli perittävä on tehnyt lakiosaa loukkaavan testamentin ja rintaperillinen haluaa vedota lakiosaansa, hänen on vaadittava lakiosaa perintökaaren 7 luvun 5 § 3 momentin mukaisella lakiosailmoituksella. Mikäli perittävä ei ole määrännyt, kenelle perinnöttömäksi tehdyn rintaperillisen osuus menee, sovelletaan perintökaaren 15 luvun 5 §:n säännöstä. Tulkintani mukaan myös tällaista perillistä on pidettävä testamentinsaajana lakiosailmoitussäännöstä sovellettaessa. Lakiosailmoituksen lisäksi lakiosaa on vaadittava perinnönjaossa. Rintaperillinen voi moittia testamenttia jollakin perintökaaren 13 luvun pätemättömyysperusteella nostamalla kanteen tuomioistuimessa. Jos kanne menestyy, rintaperillinen saa koko perintöosan jäämistöstä. Päädyn tutkielmassani siihen, että testamenttia ei voida julistaa muotovirheen vuoksi pätemättömäksi sillä perusteella, että siinä ei ole mainittu lainkaan perinnöttömäksi tekemisen perustetta. Jos testamentintekijä on erehtynyt perinnöttömäksi tekemisen perusteen olemassa olosta, testamentti voi olla pätemätön tahtovirheen vuoksi. Testamentin moitekanteen yhteydessä perillinen voi esittää lakiosailmoituksensa, mutta moitekanne itsessään ei toimi lainmukaisena lakiosailmoituksena. Rintaperillinen voi esittää testamentin riitautuksen pesänjakajalle toimitusjaossa. Pesänjakajan toimivalta on laaja ja hän voi tehdä ratkaisun siitä, onko perinnöttömäksi tekemisen peruste olemassa. Oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu siitä, voiko pesänjakaja arvioida perinnöttömäksi tekemisen rikosperusteen olemassaoloa, jos rikoksesta ei ole annettu tuomiota rikosoikeudenkäynnissä. Päädyn tutkielmassa siihen, että pesänjakaja on kelpoinen tekemään myös tämän ratkaisun. Testamenttiin vetoavan on kuitenkin näytettävä, että rikos on todella tapahtunut ja että se on syvästi loukannut perittävää. Pesänjakajan toimitusjakoa voi moittia PK 23 luvun 10 §:n mukaan. Keskittämisperiaatteesta huolimatta oikeudessamme ei tunneta pesänjakajapakkoa. Päädyn tutkielmassa siihen, että rintaperillinen voi saattaa perinnöttömäksi tekemisen perusteiden poissulkevan vahvistuskanteen tuomioistuimen tutkittavaksi sekä toimitusjaon vaihtoehtona että toimitusjaon aikana. Lakiosaoikeuden säilyttääkseen rintaperillisellä ei kuitenkaan tulkintani mukaan ole velvollisuutta nostaa kannetta. Kanteen voi nostaa myös testamentinsaaja tai muu osakas. Toimitusjaon aikana kanteen käsittely edellyttää, että kantaja osoittaa perustellun oikeussuojan tarpeen asian tuomioistuinkäsittelylle.