Browsing by Author "Turunen, Ilona"

Tutkielmassa keskitytään tutkimaan ensinnäkin sitä, miten rikoksen tekopaikka määritellään Suomen lainsäädännössä silloin, kun kyse on tietoverkossa tapahtuvasta rikoksesta. Keskiössä on rikoksen tekopaikkasääntely ja sen vertaaminen verkossa tapahtuvien rikosten erityispiirteisiin. Tutkielmassa verkossa tapahtuvalla rikoksella tarkoitetaan ensinnäkin rikoksia, jotka kohdistuvat tietoverkkoympäristöön ja toiseksi rikoksia, jotka tehdään tietoverkkoympäristöä hyödyntäen. Tutkielmassa pyritään lisäksi vastaamaan siihen, milloin Suomella on rikosoikeudellinen toimivalta verkossa tapahtuvaan rikokseen, jonka tekopaikka on Suomen lisäksi määriteltävissä myös toiseen valtioon. Tutkimus on pääasiassa lainopillinen tutkimus, mutta suomalaista rikoksen tekopaikkaa koskevaa lainsäädäntöä verrataan myös erityisesti Ruotsin ja Saksan tekopaikkasääntelyyn sekä muihin relevantteihin EU- ja kansainvälisen rikosoikeuden lähteisiin. Rikoksen tekopaikkaa koskevat säännökset ovat valtion rikosoikeudellista toimivaltaa koskevan alueperiaatteen olennainen osa, mutta ne voidaan nähdä myös muiden toimivaltaperiaatteiden esikysymyksenä. Rikoksella voi olla yhtä aikaa monta tekopaikkaa. Tämän mahdollistaa ubikviteettiperiaate, jonka mukaan rikoksen tekopaikkana voidaan pitää varsinaisen tekijän tekopaikan lisäksi paikkaa, jossa teon seuraus ilmeni. Verkossa tapahtuville rikoksille on tyypillistä, joskaan ei välttämätöntä, että rikoksella voidaan katsoa olevan samanaikaisesti tekopaikka eri valtioissa ja että näillä valtioilla on samanaikainen rikosoikeudellinen toimivalta kyseiseen tekoon. Tämä oikeus ei ole rajoittamaton, vaan sitä rajoittaa ennen kaikkea ne bis in idem -kielto, joka estää syytteen nostamisen tai tuomitsemisen asiasta, josta jossain toisessa maassa on jo annettu lainvoimainen tuomio. Valtion rikosoikeudellisen toimivallan laajuuteen vaikuttaa se, onko kyseisen valtion alueelle paikannettu teko osa kokonaisuutta mutta silti jo itsenäisesti rangaistava, vai onko kyse osateosta, joka ei ole irrallaan tekokokonaisuudesta rangaistava. On katsottava, että jos Suomessa tehty teko ei ole yksinään rangaistava, on Suomella toimivalta käsitellä teko kokonaisuudessaan, vaikka osa siitä olisi tapahtunut ulkomailla. Vaikka teko katsottaisiin tehdyksi Suomessa, ei tekijä välttämättä ole toiminut Suomessa. Jos teon tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmenee Suomessa, voidaan katsoa, että rikoksen tekopaikka on Suomessa. Mikä tahansa seuraus teosta ei siis käy rikoksen tekopaikan määräytymiseen sen perusteella. Toisaalta myös tunnusmerkistön mukaisella teolla täytyy olla riittävä liittymä rikosoikeudellista toimivaltaa käyttävään valtioon, jotta toimivallan käyttö ei loukkaa toisen valtion suvereniteettia. Verkossa tapahtuvien rikosten osalta voitaisiin katsoa, että tekopaikka määräytyisi myös palvelimen sijaintipaikan mukaan silloin, kun tekijä tarkoitti hyödyntää kyseistä palvelinta, vaikka oikeuskäytännössä tälle ei olekaan annettu ratkaisevaa merkitystä. Verkossa tapahtuville rikoksille ei ole joka tapauksessa ole omia tekopaikkasäännöksiä. Nykyiset säännökset soveltuvat verkossa tapahtuviin rikoksiin, mutta monet tulkintatilanteet ovat epäselviä. Rikoksen tekopaikkasääntelyn voidaan katsoa olevan huomattavasti tarkempi sellaisten verkossa tapahtuvien rikosten osalta, joista on sääntelyä esimerkiksi EU:n tasolla. Muutoin nykyinen rikoslaki ei tunnu huomioivan riittävästi verkossa tapahtuvien rikosten erityispiirteitä, vaikka lainsäätäjä onkin toistuvasti katsonut rikoslain tekopaikkasääntelyn vastaavan esimerkiksi direktiivien vaatimuksia. Nykyisen tekopaikkasääntelyn riskinä on esimerkiksi valtion rikosoikeudellisen toimivallan ulottaminen rikoksen tekopaikkasääntelyn varjolla pidemmälle, kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut ja mahdollisuus liian herkästi ohittaa kaksoisrangaistavuuden vaatimus, jonka toteutumista edellytetään monen muun toimivaltanormin soveltamiseksi.