Browsing by Author "Väistö, Viivi"

Sovellettavan lain valinta poikkeaa tekijänoikeudellisissa sopimuksissa muista sopimustyypeistä. Tekijänoikeudellisissa lisenssisopimuksissa sovellettavan lain valinta tehdään kaksiosaisesti siten, että sopimukseen ja tekijänoikeuteen sovellettavat lait määritellään erikseen. Tämä johtuu tekijänoikeuslainsäädännön alueellisuudesta, joka on yleisesti tunnustettu periaate kansainvälisessä tekijänoikeudessa. Alueellisuusperiaate vaikuttaa käytännössä siten, että tekijänoikeuteen sovelletaan sen valtion lakia, jossa teokselle haetaan suojaa. Tietoyhteiskunnan kasvu on muuttanut tekijänoikeuden hyväksikäyttöä merkittävästi, kun tekijänoikeudella suojattua materiaalia käytetään internetin välityksellä ympäri maailman, mikä on vaikeuttanut alueellisuusperiaatteen soveltamista. Tällä tutkimuksella pyritään selvittämään, kuinka sovellettavan lain valinta tapahtuu tekijänoikeudellisissa lisenssisopimuksissa. Erityistä huomiota kiinnitetään alueellisuusperiaatteen vaikutukseen lainvalinnan kannalta ja tekijänoikeuden luonteesta johtuviin lainvalinnan erityispiirteisiin. Tutkimuksessa selvitetään tekijänoikeudelliseen lisenssisopimukseen sovellettavan lain valintaa Rooma I -asetuksen mukaisesti. Tämän jälkeen selvitetään tekijänoikeutta koskeviin kysymyksiin sovellettavan lain valintaa tarkastelemalla erikseen tekijänoikeussuojan rajoihin, teoksen tekijään sekä teoksen alkuperäiseen omistajaan sovellettavan lain valintaa. Kvalifikaation osalta olennaista tekijänoikeuden lisensseissä on erityisesti kvalifikaation tekeminen sopimusoikeudellisten ja tekijänoikeudellisten kysymysten välillä. Jako tekijänoikeudellisiin ja sopimusoikeudellisiin kysymyksiin tehdään tapauskohtaisesti ja käytännössä ongelmallisinta on määritellä sopimukseen läheisesti liittyvien tekijänoikeudellisten kysymysten kvalifikaatio, kuten tekijänoikeuden tai sen osan luovutettavuus sekä luovutuksen muotovaatimukset ja rajoitukset, jotka vaihtelevat eri valtioiden kansallisissa tekijänoikeuslainsäädännöissä. Sovellettavan lain valinta sopimusoikeudellisiin kysymyksiin ei ole ongelmallista, jos osapuolet ovat valinneet sopimukseensa sovellettavan lain. Rooma I -asetuksessa ei ole erityistä sopimustyyppikohtaista presumptiosäännöstä tekijänoikeudellisten sopimusten osalta. Näin ollen sovellettava laki ratkaistaan 4 artiklan 2–4 kohtia soveltamalla. Koska lisenssisopimukset ovat harvoin yksinkertaisia osapuolten velvollisuuksien osalta, on sopimukselle luonteenomaisen suorituksen tekijää käytännössä vaikeaa määritellä ja tästä syystä useisiin lisenssisopimuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jolla on sopimukseen läheisin yhteys. Sovellettavan lain valinta tekijänoikeudellisissa kysymyksissä on huomattavasti monimutkaisempaa kuin sopimusoikeudellisissa kysymyksissä, sillä kansainvälisissä instrumenteissa ei ole säädetty nimenomaisia lainvalintasääntöjä tekijänoikeuden osalta. Tekijänoikeuteen sovellettavaa lakia määriteltäessä joudutaan myös erottamaan tekijänoikeuden rajoihin sovellettava laki tekijänoikeuden alkuperäiseen omistajaan sovellettavasta laista. Tekijänoikeuden rajoilla tarkoitetaan tekijänoikeuden esikysymyksiä, kuten suojan laajuutta ja kestoa. Alkuperäisen omistajan määrittelyyn sovellettavan lain valinnan osalta käsitellään tässä tutkimuksessa yleisen lainvalinnan lisäksi sovellettavan lain valintaa teoksissa, jotka ovat useiden henkilöiden yhteistyön tuloksia sekä teoksia, jotka ovat syntyneet työsuhteessa.