Browsing by Author "Välimäki, Anu"

Vuonna 2002 toimintansa aloittanut kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on ensimmäinen pysyvä ja itsenäinen kansainvälinen rikostuomioistuin. Sen tehtävä on puuttua törkeisiin ihmisoikeusrikoksiin ja tuomita niiden keskeisimmät tekijät, kuten poliittiset ja sotilaalliset johtajat, henkilökohtaisen rikosvastuun perusteella. Myös uhrinäkökulmalla on merkittävä rooli ICC:n toiminnassa. Uhrien oikeuksien tunnuttaminen perustamissopimuksessa, Rooman perussäännössä, on historiallisesti merkittävää, sillä koskaan aikaisemmin kansainvälinen rikosoikeus ei ole tunnustanut uhrien asemaa yhtä vahvasti. Uhrinäkökulman huomioimista edistää restoratiivisen oikeuden soveltaminen tuomioistuimen toiminnassa perinteisen, tuomitsemiseen tähtäävän retributiivisen oikeuden ohella. Restoratiivinen lähestymistapa korostaa tuomioistuimen toiminnan vaikutusten arvioimista ja huomioonottamista, sekä konfliktin osapuolten toipumisen edistämistä. Restoratiiviset tavoitteet määrittelevät myös tuomioistuimen uhrinäkökulmaa: yksittäisten uhrien edun sijasta ICC pyrkii huomioimaan uhrien yleisen edun pitkällä tähtäimellä. Uhrien asema ICC:ssä on erityisen kiinnostava kysymys sen ajankohtaisuuden vuoksi. ICC:n käytäntö ja toimintamallit eivät ole vielä vakiintuneita, vaan tuomioistuimen toiminta on vasta muotoutumassa ensimmäisten tapausten myötä. Tuomioistuin on antanut ensimmäisen tuomitsevan ratkaisunsa vasta vuonna 2012, kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen. Myöhemmin samana vuonna ICC antoi myös ensimmäisen hyvityksiä koskevan päätöksensä. Uhrinäkökulman kannalta tuomioistuimen päätöksillä on erityisen suuri vaikutus, sillä Rooman perussääntö sääntelee uhrien oikeuksia vain yleisellä tasolla jättäen tuomioistuimelle laajan harkintavallan. Uhrien asema ja oikeudet muotoutuvatkin lopullisesti vasta tuomioistuimen ja sen toimijoiden käytännössä. Myös yksittäisten tuomarien ja muiden ICC:n toimijoiden henkilökohtaisilla näkökannoilla saattaa olla merkittävä vaikutus siihen, kuinka uhrinäkökulma huomioidaan tuomioistuimessa. Tutkielma tarkastelee, kuinka uhrit ja heidän oikeutensa ilmenevät ICC:n toiminnassa ja ohjaavat sitä. Tarkastelussa ovat erityisesti tuoreet, vuonna 2012 annetut uhrien oikeuksia koskevat päätökset uhrien osallistumisoikeudesta ja hyvityksistä. Päätösten perusteella arvioidaan myös sitä, pystyykö ICC soveltamaan uhripainotteista restoratiivista oikeutta vaarantamatta tuomitsemiseen tähtäävää retributiivista tehtäväänsä. Restoratiivisten elementtien avulla kuvataan restoratiivisen oikeuden ilmenemistä ICC:ssä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, kuinka restoratiivinen oikeus soveltuu ICC:n toimintaa ohjaavaksi ideologiaksi.