Browsing by Author "Välimaa, Sara"

Lomarahat – lomaltapaluurahat - ovat olleet viime vuosina työelämäkeskustelun kohteena, kun työmarkkinajärjestöjen kilpailukykysopimuksella leikattiin julkisen sektorin lomarahoja 30 %:lla. Tämä on herättänyt kysymyksen siitä, mihin työntekijän oikeus lomarahaan perustuu ja miten tästä oikeudesta voidaan osittain tai kokonaan luopua: lomarahoista määrätään säännönmukaisesti työehtosopimuksilla, kun taas lainsäädännössä ei tunneta lomarahoja lainkaan. Tutkielmassa selvitetään lomarahojen määräytymistä ja muuttamista koskevaa tilanteessa, jossa työntekijään ei sovelleta mitään työehtosopimusta. Kun lomarahojen maksamiseen ei katsota tilanteessa olevan työnantajan ulkopuolista velvoitetta, katsotaan lomarahaehtojen perustuvan työnantajan vapaaehtoisuuteen. Melko vakiintuneesti esitetään, että lomarahojen maksaminen voi perustua myös työsopimukseen tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Käsityksen laajentamiseksi ja täsmentämiseksi, tutkielmassa selvitetään, minkälaisilla muilla oikeustoimilla kuin työsopimuksilla työnantaja voi – tai on voinut aikoinaan - ryhtyä maksamaan lomarahaa työntekijöillensä, sekä toisaalta, mitä työpaikalla noudatettavilla käytännöillä tosiasiassa tarkoitetaan? Asiaa lähdetään selvittämään työoikeudellisten oppien ja teorioiden perusteella, joista hyödynnetään erityisesti oppeja työsuhteen ja henkilöstösuhteen ehtojen määräytymisestä, säännöstyskeinoista sekä ryhmänormeista. Säännöstyskeino-opista johdettuna käsityksenä on, että lomarahoja koskevien työehtojen syntytapa määrää myös niiden muutettavuuden. Tutkielmassa tutustutaan ensin oikeustoimien perusteella syntyviin työehtoihin, jotka ryhmitellään työantajan yksipuolisiin päätöksiin ja sopimuksiin. Tämän jälkeen tutustutaan vakiintuneisiin käytäntöihin ja niiden eri muotoihin. Lopuksi selvitetään niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, pidetäänkö työehtoja oikeustoimiperusteisina vai vakiintuneina käytäntöinä. Tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat, että lomarahan maksaminen voi perustua sekä yksilöä että henkilöstö - tai työntekijäryhmää koskeviin oikeustoimiin. Oikeustoimien luonteesta riippuen, ne eivät kuitenkaan aina luo työntekijälle sellaista oikeutta lomarahaan, jonka perusteella työnantaja on tulevaisuudessa sidottu edun maksamiseen. Tuomioistuimen ratkaisulla saatettaisiin kuitenkin katsoa lähtökohtaisesti sitomattoman oikeustoimen muuntuneen työsopimuksen veroiseksi käytännöksi, sillä perusteella, että työnantajan toiminnan katsottaisiin muodostaneen työntekijälle käsityksen lomarahan jatkuvuudesta. Jotta työnantaja voisi pitää lomarahaa koskevat työehtonsa ja niiden sitovuuden kontrollissaan, tulisi sen kiinnittää huomiota tahdonilmaisuihinsa. Lähdeaineistona on käytetty pääasiallisesti oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä.