Browsing by Author "Vaaja, Ilona"

Tutkielmassa tarkastellaan Hella Wuolijoen kirjoittamaa näytelmää Laki ja järjestys (1918) sekä näytelmän esityskieltotapausta vuodelta 1933. Tutkielma jakautuu kahteen varsin itsenäiseen osaan. ”Oikeus näytelmässä” -osassa käsitellään näytelmätekstiä, Laki ja järjestys (1918) -näytelmän sisältöä. ”Oikeus näytelmään” -osassa käsitellään kyseisen näytelmän vastaanottoon vuonna 1933 liittynyttä kohua ja oikeusministeriön näytelmälle asettamaa lyhytaikaista esityskieltoa. Tutkielman osia yhdistää ja tutkielman identiteettiä luo oikeusnäkökulma. Tutkielman ensimmäisen osan ideana on ollut tehdä law and literature -tutkimusta. Koska oikeus ja kirjallisuus -tutkimus on suomalaisessa oikeustieteessä vähäistä, osiossa on myös esitelty law and literature -liikettä sekä kartoitettu suomalaista oikeus ja kirjallisuus -aiheista tutkimusta. Osion tutkimuskysymys on, miten oikeus esiintyy Hella Wuolijoen Laki ja järjestys (1918) -näytelmässä. Näytelmän oikeudellisen sisällön analyysi on toteutettu temaattisen tutkimuksen keinoin kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä käyttäen. Oikeuden teemaa on lähestytty tarkastelemalla näytelmätekstin laki ja järjestys -johtomotiivia sekä näytelmän henkilöhahmojen näkemyksiä oikeudesta. Lopuksi on pohdittu, mikä on oikeuden teeman merkitys teoksen kokonaisuuden kannalta. Tutkielman toisen osan tarkoituksena on ollut tehdä mikrohistoriallisella otteella tutkimusta näytelmän esitysajankohdasta, vuodesta 1933, sekä yleisemmin 1920-1930-luvuista. Wuolijoen näytelmän aiheena oli vuoden 1918 sisällissota. Siinä esitetty kertomus ei mukaillut ”valkoista totuutta”. Oikeistolaiset piirit syyttivät näytelmää epäisänmaallisuudesta ja valkoisten vapaussotureiden häpäisemisestä. Oikeusministeriö asetti näytelmän esityskieltoon, mutta peruutti esityskiellon näytelmään tehtyjen muutosten jälkeen. Tutkimuskysymyksenä tässä osiossa on ollut, mitä ”tapaus Laki ja järjestys (1918)” voi kertoa meille ajastaan. Tutkielmassa on tarkasteltu esityskieltotapauksen oikeudellisia elementtejä. Erityisesti on syvennytty tutkimaan näytelmää puolustaneita, argumentoinnissa johonkin oikeudellisen maailman ilmiöön tukeutuneita sanomalehtikirjoituksia. Tapauksen kontekstia on pyritty hahmottamaan vertaamalla Wuolijoen näytelmän esitys-kieltotapausta 1920- ja 1930- lukujen painokannetapauksiin, erityisesti taiteeseen kohdistettuihin painokanteisiin, mutta myös kaikkien painokanteiden määrän yleiseen kehitykseen. Lisäksi Wuolijoen näytelmän merkitystä aikanaan on koetettu hahmottaa kartoittamalla muita 1920- ja 1930-luvuilla esitettyjä näytelmiä, joissa käsiteltiin vuoden 1918 sisällissotaa. Lähteinä on käytetty tutkimuskirjallisuutta ja primaarilähteitä. Tutkimuskirjallisuus koostuu pääosin Hella Wuolijoen Laki ja järjestys (1918) -näytelmää ja sen vastaanottoa aiemmin käsitelleestä tutkimuksesta, oikeushistoriallisesta tutkimuksesta, 1920- ja 1930-lukujen painokanteita ja sananvapautta käsittelevästä tutkimuksesta, sisällissota-aiheisia näytelmiä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, kirjallisuudentutkimuksen teoria- ja metodioppaista sekä law and literature -tutkimuskirjallisuudesta. Primaarilähteinä on käytetty sanomalehtiä, teatterin johtokunnan kokousten pöytäkirjoja, joitakin oikeusministeriön arkiston asiakirjoja, Hella Wuolijoen arkiston paria lehtileikekirjaa sekä vuonna 1983 painetussa muodossa ilmestynyttä Laki ja järjestys (1918) -näytelmätekstiä ja Teatterimuseon arkistosta löytynyttä näytelmän pääkirjaa. Wuolijoen näytelmää vastustettiin, mutta sitä myös puolustettiin. Suomen Sosialidemokraatista löytyi useita näytelmää puolustaneita kirjoituksia. Kiinnostava piirre oli, että näiden kirjoitusten argumentoinnissa tukeuduttiin usein jollain tavalla oikeuteen näytelmän puolustamiseksi ja oikeusministeriön esityskieltopäätöksen haastamiseksi. Oikeusministeriö nosti vuosina 1933–1935 muitakin taiteeseen kohdistuneita painokanteita. Tämä on kiinnostavaa, sillä taiteeseen kohdistuneet painokanteet olivat verrattain harvinaisia. Asia saattaa selittyä osin oikeusministeriössä syksyllä 1933 aloittaneen uuden painoasiainesittelijän tiukemmilla näkemyksillä taiteeseen kohdistettavasta painovalvonnasta. Yleisesti painokanteiden määrässä tapahtui kasvua 1920-luvun lopulta alkaen. Tämä johtui maan poliittisesta tilanteesta ja lapuanliikkeen vuosista. Vuonna 1933 lapuanliikkeen vuodet olivat ohi, mutta aivan lähihistoriaa. Sisäpoliittinen tilanne oli vähitellen rauhoittumassa. Wuolijoen näytelmän näkökulma vuoden 1918 tapahtumiin oli esittämisajankohtanaan poikkeuksellinen.