Browsing by Author "Vaihemäki, Lauri"

Tutkimuksen tavoitteena on koostaa tilastollinen materiaalinen velkajärjestelyvelallisten taustoista ja maksuohjelmista sekä tarkastella omistusasunnon säilyttämistä koskevan velkajärjestelylain (VJL) 32 §:n soveltamiskäytäntöä. Tutkimuksen pääasiallinen metodi on oikeussosiologian alainen empiirinen oikeustutkimus, jonka rinnalla sovelletaan perinteistä lainoppia. Tutkimuksen toteuttamista varten hankittiin 385 maksuohjelman vahvistamispäätöstä vuodelta 2016 kahdeksalta eri käräjäoikeudelta. Näitä päätöksiä verrataan Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2007 julkaisemaan selvitykseen, jonka materiaali on vuodelta 2005. Vertailun keskeisimpiä havaintoja on velkajärjestelyvelallisen profiilin pysyminen hyvin samanlaisena tutkimusten välillä, mutta vakuudettomien velkasuhteiden määrä on tämän tutkimuksen materiaalissa noussut merkittävästi nähtynä vertailukohtaan, samoin kuin velallisten asumiskustannukset ja asuntovelallisten määrä. Vertailussa on myös havaittavissa uutena ja huolestuttavana ilmiönä velallisten polarisaatio niihin velallisiin, joiden maksuvara oli merkittävästi negatiivinen sekä niihin, joilla oli huomattavan paljon maksuvaraa. Kvantitatiivisen tarkastelun lisäksi tutkimuksessa selvitetään kvalitatiivisesti, miten maksuohjelman laatijat ovat omistusasunnon omistavien velallisten osalta suorittaneet VJL 32 §:n edellyttämän vähimmäiskertymän laskemisen. Tämän pohjalta havaitaan, että soveltamiskäytännöt poikkesivat merkittävästi sekä toisistaan että oikeuskirjallisuudesta saatavilla olevista ohjeista. Vähimmäiskertymiä koskevia laskelmia ei oltu peruteltu maksuohjelmissa. Vaikka havainto ei muodosta suoranaista ongelmaa ratkaisujen laillisuuden kannalta, pidetään osapuolten oikeusturvan muodollista luonnetta ja oikeusvarmuuden puuttumista ongelmana. Ratkaisuksi suositellaan sekä VJL 36 §:n muuttamista niin, että maksuohjelmaan tulisi jatkossa sisällyttää vähimmäiskertymän laskelman perustelut että VJL 88 §:n muuttamista niin, että erillisessä asetuksessa voitaisiin säätää vähimmäiskertymän laskemisessa käytettävistä oletusarvoista. Muutosten katsottaisiin parantavan osapuolten oikeusturvaa ja yhtenäistävän ratkaisuja, kunnioittaen samalla VJL:n nykyistä sääntelytekniikkaa ja velkajärjestelyasioiden dispositiivista luonnetta.