Browsing by Author "Vainio, Elli"

Rikoslakiin on lisätty, 1.6.2011 voimaan tullut, säännös lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin (RL 20:8 b). Säännöksellä on ollut tarkoitus puuttua ilmiöön, jossa aikuiset houkuttelevat lapsia seksuaaliseen kanssakäymiseen internetin välityksellä. Teknologiakehitys on mahdollistanut anonyymin tavan tutustua lapseen ja saavuttaa sitä kautta lapsen luottamus. Tutkimuksen ote on vahvasti lapsilähtöinen ja tutkimuskohteena on erityisesti se, miten lapsen asemaa on uudella säännöksellä todellisuudessa pystytty parantamaan. Säännöksen taustalla on ollut Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (CETS 201). Yleissopimusta tutkimalla on selvitetty millaiset houkuttelutoimet tulee olla Suomessa kriminalisoituja jo pelkän kansainvälisen velvoitteen johdosta. Jotta tutkimuksessa on pystytty esittämään se, onko lapsen asema parantunut, on ollut tarpeen selvittää lapsen asema ennen uutta säännöstä. Yhtenä keskeisenä teemana tutkimuksessa onkin pyritty täsmällisesti selvittämään lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen sisällään pitämät tekotavat. Yritysoppeja on tutkittu tarpeellisin osin yleisessä mielessä, mutta enemmän annettavaa tutkimuksella on kun yritysopit on suhteutettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikostunnusmerkistöön. Rikoslain 20: 8 b -säännöksen ei ole tässä tutkimuksessa todettu laajentaneen rikosvastuuta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen kattamien tekomuotojen ulkopuolelle. Lapsen suojelun tasoa ei näin ollen ole pystytty säännöksellä parantamaan. Houkuttelu-säännös on saanut tutkielmassa kritiikkiä erityisesti rangaistusasteikosta ja lainvalmistelun yhteydessä puutteelliseksi jätetyistä poliisin televalvontakeinoista. Suurena epäkohtana on nähty säännöksen jääminen symboliseksi. Kriminalisointiperiaatteita tarkasteltaessa säännös onkin rikoslainopin symbolisen rikosoikeuden kiellon vastainen.