Browsing by Author "Vainio, Kristiina"

Aina 1990-luvulta lähtien julkisten palvelujen tuottamismuotoja on monimuotoistettu merkittävästi aiempaan verrattuna, minkä seurauksena rajanveto yksityisen ja julkisen palvelun välillä on vaikeutunut. Keskeisimmiksi tavoiksi järjestää ja tuottaa hyvinvointipalveluja voidaan erottaa seuraavat vaihtoehdot: 1) Julkinen taho sekä järjestää että tuottaa julkisen hyvinvointipalvelun. 2) Julkinen taho järjestää hyvinvointipalvelun ostamalla sen yksityiseltä palveluntuottajalta (ostopalvelu). 3) Julkinen taho järjestää hyvinvointipalvelun antamalla palvelunsaajalle palvelusetelin, jolla palvelunsaaja hankkii tarvitsemansa palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta (palveluseteli). Sanotuissa palvelun tuottamis- ja järjestämistavoissa vain palvelusetelillä palvelunsa hankkiva henkilö saa nykylainsäädännön nojalla kuluttajansuojaa, vaikka suojan saannin tarve ei ole riippuvainen palvelun järjestämis- ja tuottamismuodosta. Rajanveto-ongelmien lisäksi muutoskehitys onkin nostanut esiin myös kysymyksen tähän asti vain yksityisten tahojen välisiin suhteisiin sovelletun kuluttajaoikeudellisen sääntelyn soveltumisesta myös julkisiin palveluihin. Julkisen hyvinvointipalvelun saajan suojantarpeen täyttämiseksi on kuluttajansuojan soveltamisalan laajentamisen lisäksi ehdotettu käyttöön otettavaksi myös nk. asiakkaansuojaa, jonka nimenomaisina kohteina olisivat julkisen palvelun saajat. Siinä missä perinteinen kuluttajansuoja on tähän asti edellyttänyt vastikkeellisuutta, asiakkaansuojan ulkopuolelle rajautuisivat ne palvelut, joita tarjotaan vastiketta vastaan. Tutkielma keskittyy kuluttajansuojan tai vaihtoehtoisesti asiakkaansuojan sovellettavuutta koskevaan kysymykseen eritoten julkisen hyvinvointipalvelun laadun näkökulmasta. Keskeinen kysymys kuuluu, mitä seurauksia joko nykymuotoisen kuluttajansuojan tai ehdotetun asiakkaansuojan soveltamisesta julkisten hyvinvointipalveluiden laadunarviointiin olisi. Julkisen hyvinvointipalvelun laatua koskeva sääntely on nykyisellään hajanaista sekä monista eri osatekijöistä koostuvaa. Esiin voidaan nostaa mm. palvelun asiakaslähtöisyys, henkilöstöön liittyvät edellytykset, toimitiloihin ja välineisiin liittyvät edellytykset, palvelun ja sen tarpeen kohtaaminen sekä omavalvonnan vaikutus laatuun. Lisäksi voidaan katsoa esitettyjen markkinointiväittämien tietyissä tilanteissa omaavan sellaista painoarvoa, että myös ne vaikuttavat osaltaan julkisen hyvinvointipalvelun laatuun kokonaisuutena. Palveluntuotannon monimuotoistumisen myötä on lisäksi arvioitu, että myös julkisten tahojen toteuttama markkinointi on yleistynyt aiempaan verrattuna. Tämän seurauksena on tarpeen arvioida myös niitä seurauksia, joita joko kuluttajansuojan tai asiakkaansuojan soveltamisella julkisten palveluiden markkinointiin olisi.