Browsing by Author "Vainio, Sonja"

Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) tuo keskeisiä muutoksia henkilötietojen käsittelyyn niin jäsenvaltoissa kuin kansainvälisestikin. Yksi näistä muutoksista on osoitusvelvollisuus, jolla rekisterinpitäjät velvoitetaan osoittamaan noudattavansa käsittelytoiminnassaan tietosuojalainsäädännön velvoitteita. Tutkielman aiheena on rekisterinpitäjän osoitusvelvollisuus EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Osoitusvelvollisuus ei konseptina ole täysin uusi, mutta EU:n tietosuojauudistuksen myötä se on tuotu ensimmäistä kertaa osaksi EU:n tietosuojalainsäädäntöä. Tutkielmassa perehdytään osoitusvelvollisuuteen EU:n tietosuoja-asetuksen keinona toteuttaa henkilötietojen suojaa. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, mitä osoitusvelvollisuudella tarkoitetaan, sekä mitä keskeisiä vaatimuksia velvoite asettaa rekisterinpitäjälle. Tutkielmassa tarkastellaan ja kontekstualisoidaan osoitusvelvollisuutta EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Erityisesti käsitellään lainsäädäntöuudistuksen tavoitteiden heijastumista osoitusvelvollisuuden sisältöön, laajuuteen ja luonteeseen, sekä viitekehystä sille, miksi osoitusvelvollisuus otettiin juuri nyt osaksi tietosuojalainsäädäntöä, eli mihin lainsäädäntötarpeeseen osoitusvelvollisuus vastaa. Lisäksi tutkielman oleellisena tutkimuskysymyksenä on osoitusvelvollisuuden sisällön ja erityispiirteiden tarkastelu. Keskeistä on selvittää, mitä osoitusvelvollisuudella tarkoitetaan ja mitä vuorovaikutussuhteita se luo. Tutkielmassa tarkastellaan myös osoitusvelvollisuuden laajuutta ja kohdistumista tietosuoja-asetuksessa sekä keskeisiä keinoja, joilla rekisterinpitäjä voi toteuttaa osoitusvelvollisuutta. Rekisterinpitäjille osoitusvelvollisuus merkitsee uutta haastetta, ja velvoitteen käytännön toteuttamiskeinot on pääosin jätetty rekisterinpitäjän valittavaksi. Tutkielmassa tarkastellaan keskeisiä tietosuojahallinnollisia käytäntöjä, jotka voidaan ottaa osaksi osoitusvelvollisuuden täyttämistä. Kokonaisuutena tietosuoja-asetuksen rekisterinpitäjiä koskeva osoitusvelvollisuus on verrattain uusi ja täsmentymätön velvoite. On kuitenkin ilmeistä, että rekisterinpitäjän vastuu käsittelyn lainmukaisuudesta varmistumisesta korostuu osoitusvelvollisuuden myötä. Toisaalta osoitusvelvollisuus on laadittu skaalautuvaksi ja jättää rekisterinpitäjälle harkintavaltaa niistä keinoista, joilla rekisterinpitäjä varmistaa henkilötietojen suojan tehokkaan toteutumisen toiminnassaan. Jos osoitusvelvollisuudesta mukautuu tietosuojauudistuksessa tavoiteltu joustava keino, saattaa velvollisuus johtaa rekisterinpitäjän parempaan ymmärrykseen omasta toiminnasta sekä tehokkaampaan henkilötietojen suojaan käytännössä.