Browsing by Author "Valjakka, Tiina"

Itsekriminointisuoja tarkoittaa, että rikoksesta epäiltyä tai syytettyä ei saa pakottaa tai painostaa tunnustamaan taikka muutoin velvoittaa myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Itsekriminointisuoja on Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisukäytännössään itsekriminointisuojalle laajan soveltamisalan. Tästä seuraa se, että itsekriminointisuoja on usein ristiriidassa muiden intressien kanssa. Konkurssi- ja ulosottomenettelyssä ristiriita syntyy tietojenantovelvollisuuden kanssa. Velallisella on laaja tietojenantovelvollisuus, mutta tietoja antaessaan hän saattaisi samalla joutua antamaan itsekriminointisuojan vastaisesti tietoja tekemistään rikoksista. Konkurssimenettelyssä tämä ristiriita on ratkaistu ns. vaitiolomallin avulla eli velallisen ei tarvitse konkurssimenettelyssä antaa pesänhoitajalle sellaisia tietoja, joilla hän paljastaisi syyllistyneensä johonkin rikokseen tai muuten myötävaikuttaisi oman syyllisyytensä selvittämiseen. Ulosottomenettelyssä puolestaan on käytössä ns. palomuurimalli eli velallisella on velvollisuus antaa kaikki ulosottomenettelyssä tarvittavat tiedot, mutta niitä ei saa hyödyntää mahdollisessa myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä. Tässä tutkielmassa tarkoitukseni on selvittää mikä on itsekriminointisuojan sekä konkurssimenettelyn ja ulosottomenettelyn tietojenantovelvollisuuden välinen suhde. Tutkielmassa punnitsen vastakkain itsekriminointisuojan funktioita ja tavoitteita konkurssin ja ulosoton funktioiden ja tavoitteiden kanssa. Näin pyrin selvittämään, millainen painoarvo itsekriminointisuojalle tulisi antaa konkurssi- ja ulosottomenettelyissä. Arvioin myös onko tämä itsekriminointisuojan ja tieto-jenantovelvollisuuden välisen ristiriidan ratkaiseminen yhtäältä toteutettu lainsäädännössä ja toisaalta toteutunut oikeuskäytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla.