Browsing by Author "Valkama, Annina"

Tutkielma käsittelee transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa eli translaissa sukupuolen vahvistamiselle asetettuja edellytyksiä ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta. Translain 1 § sisältää sukupuolen vahvistamisen yleiset edellytykset, joihin sisältyy muun muassa vaatimukset siitä, että henkilö esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Translain 2 § sisältää poikkeuksen edellä mainittuun niin sanottuun naimattomuusvaatimukseen, ja henkilö voidaan vahvistaa kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen, jos aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli antaa tähän suostumuksensa. Tällöin avioliitto muuttuu sukupuolen vahvistamisen yhteydessä ilman eri toimenpidettä rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde vastaavasti avioliitoksi. Nämä vaatimukset ovat herättäneet kritiikkiä yhdenvertaisuuden, henkilökohtaisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden kannalta. Vaatimuksia on kritisoinut muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu. Tutkielmani käsittelee sitä, mitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännöksistä sovelletaaan kun tarkastellaan translain mukaisia lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusvaatimuksia. Käsittelen lyhyesti myös kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja Suomen perustuslain säännöksiä olennaisilta osiltaan. Niin sanotuista soft law -instrumenteista käsittelen Yogyakartan periaatteita, joka on ihmisoikeusasiantuntijoiden vuonna 2006 laatima ohjeistus siitä, kuinka sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville henkilöille kuuluvat ihmisoikeudet tulee parhaiten toteuttaa. Selvitän tutkielmassani myös mikä on nykykäsitys sukupuolesta biologisena, sosiaalisena ja psykologisena käsitteenä, ja vastaako lainsäädännöstä ilmenevä jäykkä kahtiajako tätä sukupuolikäsitystä. Tuon tutkielmassani esiin myös kuinka sukupuolen vahvistamisen sitominen transsukupuolisuutta koskevaan diagnoosiin (ICD-10 F64.0) on ongelmallinen. Naimattomuusvaatimuksen osalta käsittelen myös korkeimman hallinto-oikeuden tapausta 2009:15, joka eteni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tapauksena Hämäläinen v. Suomi. Tapaus koski transsukupuolisen henkilön oikeutta sukupuolen vahvistamiseen tilanteessa, jossa hän oli ollut pitkäkestoisessa avioliitossa jonka puolisot toivoivat jatkuvan ennallaan sukupuolen vahvistamisen jälkeen. Translain muutostarpeita arvioinut työryhmä on ehdottanut lain nimikkeen muuttamista muotoon ”laki sukupuolen vahvistamisesta” ja lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista. Vertailun vuoksi Ruotsin lainsäädännöstä lisääntymiskyvyttömyysvaatimus poistettiin vuoden 2013 heinäkuun alusta ja Tanskassa sukupuolen vahvistamiseksi ei puolestaan syyskuun 2014 jälkeen ole edellytetty lainkaan lääketieteellistä selvitystä. Lisäksi työryhmä ehdotti, että naimattomuusvaatimus poistettaisiin laista. Käsittelen tutkielmassani muutoksen toteuttamiseksi annettuja vaihtoehtoja ja niiden tarkoituksenmukaisuutta ja toimivuutta ehdotuksista annettujen lausuntojen perusteella. Joulukuussa 2014 eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteeseen perustuneen avioliittolain muutoksen siten, että samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat lain voimaantulon jälkeen solmia keskenään avioliiton. Tämä muutos edellyttää muutoksia myös translakiin. Lain nimikkeen muutos on tarpeellinen, sillä transseksuaalisuus terminä on vanhentunut. Lisääntymiskyvyttömyysvaatimukselle ei ole lääketieteellisiä perusteita, ja myös naimattomuusvaatimuksen poistaminen on käytännössä välttämätöntä kun avioliitto tulee mahdolliseksi samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä. Naimattomuuden ei voida muutoinkaan katsoa olevan aiheellinen edellytys sukupuolen vahvistamiselle etenkään tapauksissa, joissa puolisot toivovat liiton jatkuvan ennallaan sukupuolen vahvistamisen jälkeen. Translain muutostarpeet ulottuvat kuitenkin paljon lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusvaatimusten poistamista pidemmälle, ja lain kokonaisvaltainen ja ihmisoikeusvetoinen uudistaminen olisi aiheellista.