Browsing by Author "Valkamo, Santeri"

Tutkielman ydinkysymyksenä on pohtia, millainen rikosoikeudellinen vastuu yhteisön johdolla on tilanteissa, joissa yhteisön toiminnassa on syyllistytty rikokseen. Yhteisöjen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan rikollisuuteen liittyvät ongelmat samoin kuin tämän rikollisuuden muodon asettamat haasteet rikosoikeuden yleisille vastuuopeille on tiedostettu jo pitkään. Yksilökeskeisen rikosoikeuden lähtökohta on selkeä: rikoksesta rangaistaan siihen syyllistynyttä. Arvioinnin lähtökohta muuttuu selvästi haastavammaksi, kun kyse on rikoksesta, joka ei välttämättä ole välitöntä seurausta johdon omista toimista, mutta on osin saattanut aiheutua esimerkiksi johtamiseen, toiminnan organisoimiseen ja valvontaan liittyvistä laiminlyönneistä. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka rikosoikeudellisen vastuun kohdentamista yhteisön johtoon tulisi arvioida yhteisön toiminnassa tapahtuneiden tuottamuksellisten laiminlyöntirikosten yhteydessä. Tuottamukselliset laiminlyöntirikokset valikoituivat tarkastelun pääpainopisteeksi kahdesta syystä. Ensinnäkin kyseiset rikokset ovat olleet niin sanotun vastuun kohdentamisopin tyypillisintä käyttöalaa. Toiseksi, kyseisissä rikostyypeissä ollaan rangaistavuuden ehdottomilla reuna-alueilla. Tutkimustehtävää tuetaan tarkastelulla siitä, kuinka talous- ja yhteisörikollisuuteen liittyvät erityispiirteet vaikuttavat tai kuinka niiden tulisi vaikuttaa arvioitaessa rikosvastuun yleisten edellytysten oppirakennelmia ja vastuun kohdentamista. Tutkielmassa tarkastellaan myös teleologista tulkintamallia eräänä keinona arvioida vastuun kohdentamiseen liittyviä tulkintatilanteita. Tutkielman kannalta keskeistä rikostyyppiä, tuottamuksellista laiminlyöntirikosta, tarkastellaan lähemmin juuri vastuun kohdentamisen näkökulmasta oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen ja teoreettisten oppirakennelmien pohjalta. Tutkimustehtävän muotoilusta ja kysymyksenasetteluista johtuen tutkielma painottuu metodisesti teoreettiseen rikoslainoppiin. Tutkielman teoreettisuus näkyy myös lähdeaineistossa, jossa painottuvat etenkin tuoreet kotimaiset rikosoikeustieteelliset kirjoitukset. Tutkielman keskeinen havainto on, että talous- ja yhteisörikollisuuden ominaispiirteet puoltavat rikossäännösten ja yleisten vastuuoppien dynaamista tulkintaa. Toimintaympäristökohtaisella arvioinnilla sekä teleologisella tulkintamallilla vastuun kohdentamiseen liittyviä kysymyksiä on mahdollista jäsennellä systemaattisesti. Tutkielmassa esitetään tulkintakannanottona, että arvioitaessa tuottamuksellisia laiminlyöntirikoksia laiminlyöntivastuuta koskeva ja tuottamusarviointiin liittyvä arviointi tulisi eriyttää toisistaan siten, että yhteisön johdon rikosvastuuta puoltavat − mutta toisaalta myös sitä vastaan puhuvat − seikat tulevat perusteellisesti arvioiduksi. Tutkielman tulokset avaavat useita mahdollisuuksia jatkotutkimukselle.