Browsing by Author "Varmo, Olli"

Välitön verotus kuuluu pääsääntöisesti valtioiden autonomian eli itsemääräämisoikeuden alaan. Globalisoituvassa yhteiskunnassa liike-elämän valtioiden rajat ylittävien toimien määrä on kuitenkin lisääntynyt niin runsaasti, ettei verotusoikeuden jakaminen onnistu pelkästään kansallisilla keinoilla. Tätä varten Organisation for Economic Co-operation and Development on laatinut maaliverosopimuksen, jonka avulla valtiot voivat jakaa verotusoikeuden keskenään. Malliverosopimusta varten OECD on laatinut myös malliverosopimuksen kommentaarin, jossa malliverosopimuksen artiklojen sisältöä ja tarkoitusta on kuvattu yksityiskohtaisesti. Vuonna 2010 OECD uudisti malliverosopimuksen yritystulon kohdistumista koskevan 7 artiklan. Malliverosopimuksen uudistamisessa ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta OECD päätyi ratkaisuun, missä malliverosopimuksen kommentaariin jätettiin sekä vuotta 2010 edeltäneen 7 artiklan kommentit että uudistetun artiklan kommentit. Kommentaarilla on ollut merkittävä vaikutus verosopimusten tulkintaa ja kahden kommentin 7 artiklan kommentin sisällyttäminen samaan kommentaariin saattaa aiheuttaa hämmennystä verosopimusten tulkinnassa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä mahdollinen vaikutus uuden artiklan kommentaarilla voi olla vanhan malliverosopimuksen mukaisen artiklan tulkintaa. Tutkimuksessa ongelmaa on lähestytty neljästä eri suunnasta. Ensimmäiseksi on tutkittu OECD:n oma näkemys asiasta. OECD:n näkemys on periaatteessa hieman kaksijakoinen. Kommentaarissa se ilmoittaa, että vanhan artiklan kommentaari on jätetty siihen, koska sillä on edelleen relevanssia tulkinnassa. Tästä huolimatta OECD kehottaa tulkitsemaan vanhoja artikloja uusien kommentaarien hengessä. OECD:n laatimat asiakirjat ovat kuitenkin luonteeltaan suosituksia, joten niillä ei ole sitovuutta tuomioistuimiin nähden. Kommentaarin vaikutusta ei kuitenkaan suoraan voida tällä perusteella hylätä, sillä OECD:n voidaan katsoa luovan jäsenilleen tietynasteisen poliittisen pakon noudattaa kommentaaria, mikäli jäsen ei ole tehnyt siihen huomautusta, jolla se ilmoittaa, ettei ole samaa mieltä malliverosopimuksen tulkinnasta. Seuraavaksi on perehdytty Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen vaikutusta verosopimusten tulkintaan. Kommentaari voi vaikuttaa verosopimusten tulkintaan yleissopimuksen artiklojen kautta usealla tavalla: kontekstina, tavallisena tai erityisenä merkityksenä, myöhempänä sopimukseen tulkintaa ohjaavana sopimuksena tai käytäntönä sekä täydentävänä tulkintakeinona. Ainoastaan täydentäviä tukintakeinoja koskevalla artiklalla voi olla todellista merkitystä tutkimuskysymyksen kannalta, sillä se jättää runsaasti harkintavaltaa tuomioistuimelle valita soveliaaksi katsomaansa tulkinta-aineistoa. Kolmanneksi tutkielmassa otetaan katsaus kansainvälisen oikeiden periaatteisiin, joista acquiescencella ja estoppelilla voi hyvinkin olla vaikutusta kommentaarin asemaan jopa velvoittavana lähteenä. Molemmat koskevat enemmän tai vähemmän hiljaista hyväksyntää. Ensiksi mainitussa olosuhteet ovat sellaiset, että osapuolen katsotaan hyväksyneen tietyn seikan itseään sitovaksi. Tällainen voi olla esimerkiksi kommentaarissa esitetty tulkinta. Jälkimmäinen puolestaan viittaa puhevallan menetykseen eli tilanteeseen, jossa osapuoli olisi voinut toimia aikaisemmin, mutta jättänyt sen tekemättä ja menettänyt oikeutensa vastustaa tiettyä asiaa. Myös kommentaarin muodostumisella tapaoikeudeksi voi olla vaikutusta kommentaarin asemaan tulkinnassa. Tapaoikeuden muodostuminen vaatii kuitenkin aikaa ja riittävää opinio jurista tullakseen sitovaksi ja näiden toteaminen on hankalaa. Lisäksi tutkielmassa otetaan katsaus Euroopan Unionin oikeuden vaikutukseen tutkimuskysymyksen tilanteeseen, mutta tämä on yllättäen hyvin vähäinen, koska Unionin tuomioistuin ei voi antaa ratkaisuja, jotka todella vaikuttaisivat lyhyellä aikavälillä tilanteeseen. Lopuksi luodaan lyhyt katsaus kotimaiseen verosopimuksia koskevaan oikeuskäytäntöön. Johtopäätöksenä edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että uuden artiklan kommentaari voi vaikutta vanhan artiklan tulkintaan lähinnä vapaaehtoisten keinojen kautta. Ratkaisutoimintaa velvoittavia keinoja tai normeja ei käytännössä ole.