Browsing by Author "Vaskiluoto, Teemu"

Tutkielmassa selvitetään perintökaaren 23:8.1:n mukaisen esineellisen tasajaon merkitystä perinnönjaossa. PK 23:8.1:n nojalla pesänjakajan toimittamassa toimitusjaossa pesänjakajan tulee jakaa jäämistö niin, että kukin osakas saa osan kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Esineellinen tasajako on osa tasajaon periaatetta yhdessä arvomääräisen tasajaon kanssa. Vaikka erityisesti arvomääräinen tasajako tuntuu jokseenkin itsestään selvältä lähtökohdalta perintöoikeudelliselle sääntelylle, mutta historiallisesti myös muunlaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja on nähty. Voidaksemme ymmärtää nykyisen sääntelymme oikeassa viitekehyksessä, tutkielmassa tutustutaan myös lyhyesti nykyisin tasajaon periaatteelle perustuvan perintöoikeudellisen järjestelmämme kehitysvaiheisiin. Tutkielmassa selvitetään esineellisen tasajaon tosiallisia vaikutuksia perinnönjakoon: millä tavalla pääsäännön mukainen esineellinen tasajako toteutetaan, ja millä edellytyksin siitä voidaan poiketa. Useimmat perinnönjaot toteutetaan sopimusjakoina pesän osakkaiden keskenään sopimalla tavalla, eikä näissä tilanteissa osapuolilla ole velvollisuutta toteuttaa PK 23:8:1:n mukaista esineellistä tasajakoa. Osapuolet voivat toki vedota esineelliseen tasajakoon neuvotellessaan jaosta keskenään ja perustella tällaisen jaon oikeudenmukaisuutta sen oikeusjärjestykseltä saamalla tuella. Esineellinen tasajako ei myöskään rajoita perinnönjättäjän testamenttausvapautta, sillä perintökaaren 7 luvun lakiosasäännöstöllä turvataan lakiosaperillisille oikeus ainoastaan arvomääräiseen lakiosaan. Esineellistä tasajakoa ei voida tarkastella pelkästään perinnönjakoa ohjaavana normina, sillä myös ennen perinnönjakoa pesänselvityksessä tapahtuvat toimet voivat tosiasiallisesti vaikuttaa osakkaiden myöhemmin jaossa saamiin esineellisiin perintöosiin muokkaamalla jaettavaksi jäävän omaisuuden koostumusta. Tästä syystä pesänselvittäjän toimivaltaa onkin rajattu, ja PK 19:14:n nojalla pesänselvittäjältä edellytetään myyntilupaa pesän kiinteän omaisuuden myymiseksi. Jäämistön jakaminen PK 23:8.1:n mukaisesti edellyttää, että kukin pesän osakas saa ”osan kaikenlaatuisesta omaisuudesta”. Säännös ei edellytä kunkin yksittäisen omaisuusesineen jakamista kaikkien osakkaiden kesken tai yhteisomistussuhteen perustamista. PK 23:8:1:n mukaisen jaon toteuttamiseksi riittää, että kukin osakas saa omaisuutta kustakin omaisuuslajista, mikä edellyttää eri omaisuuslajien määrittelemistä. Pesään kuuluvan kiinteän omaisuuden osalta mahdollisia esineellisen tasajaon toteuttavia jakotapoja olisi useita. Kiinteistöjen jakaminen määräaloittain ei kuitenkaan ole mahdollista ilman osakkaiden suostumusta tai perinnönjättäjän tahdonilmaisua. Mikäli omaisuutta päädytään jakamaan perustamalla siihen yhteisomistussuhde, tulevat sovellettaviksi eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain säännökset. PK 23:8 sisältää itsessään useita mahdollisuuksia poiketa pääsäännön mukaisesta esineellisestä tasajaosta. 23:8.1:n mukaisten poikkeusten nojalla omaisuus, joka ei ole jaettavissa, voidaan sijoittaa samaan osaan, pesän osakkaalta oleva saatava voidaan sijoittaa kyseisen osakkaan perintöosuuteen ja maatilaomaisuus voidaan jakaa tasajaon periaatteesta poiketen PK 25 luvun säännösten mukaisesti. Lisäksi PK 23:8.2 mahdollistaa omaisuuden myynnin käräjäoikeuden myöntämällä myyntiluvalla niissä tilanteissa, joissa jako ei muuten ole mahdollinen. Esineellisen tasajaon lähtökohdista poiketaan myös jaossa, joka toteutetaan puolisonsa perineen lesken perillisten ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten välillä Tutkielman de lege feranda –osuudessa pohditaan esineellisen tasajaon ajanmukaisuutta ja esitetään vaihtoehtoja sääntelyn kehityssuunnalle tulevaisuudessa. Vaihtoehtoina esitetään niin osittaista esineellisestä tasajaosta luopumista kuin myös realisoinnin asettamista ensisijaiseksi vaihtoehdoksikin.