Browsing by Author "Vehmaskoski, Juha"

Rahanpesurikos on alun perin kansainvälisessä kontekstissa liitetty järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Nykyisin rahanpesurikos yhdistetään sekä kansallisesti että kansainvälisesti myös muunlaisen rikollisuuden laittomien varojen laillistamiseen. Suomessa rahanpesurikos oli alun perin rangaistava kätkemisrikoksena. Vuodesta 2003 voimaan tulleella lailla rahanpesu kriminalisoitiin omana nimikkeenä. Rahanpesurikoksen tunnusmerkistö edellyttää esirikosta, joka Suomessa voi olla mikä tahansa rikoshyötyä tuottava rangaistava teko. Esirikoksen lisäksi rangaistavuudelta edellytetään myös tietyn tekotavan täyttymistä. Ritva Sahavirta on jakanut rahanpesukriminalisoinnin tekotavat vuonna 2008 ilmestyneessä väitöskirjassaan tarkoitusta korostavaan (RL 32:1.1 § 1-kohta) ja seurausta edellyttävään (RL 32:1.1 § 2-kohta) rahanpesuun. Molemmissa tekotavoissa esiintyvät tunnusmerkistötekijät peittää ja häivyttää kytkeytyvät sekä tahallisuuden että näyttökysymysten tematiikkaan. Tutkielmassa käsitellään peittämisen ja häivyttämisen merkitystä ja sisältöä rahanpesurikoksen tunnusmerkistössä. Käsittely aloitetaan kriminalisoinnin kansainvälisen kontekstin hahmottamisella ja tekotapojen sisällön selvittämisellä. Tämän jälkeen pohditaan termien sisältöä yleiskielen sanoina ja tahallisuuteen liittyviä kysymyksiä erityisesti seuraustahallisuuden näkökulmasta. Rahanpesurikoksen tahallisuusvaatimukset vaihtelevat tekotapakohtaisesti. Toisaalta rahanpesurikoksen kokonaisuudessa huomioon otetaan esirikoksen näkökulmasta myös olosuhdetahallisuuden vaikutukset. Tahallisuusteema yhdistetään tutkielmassa rahanpesurikosten tekotapojen näyttövaatimuksiin. Rahanpesurikoksen sisältöä hahmotetaan oikeusvertailevassa osassa erityisesti peittämisen ja häivyttämisen näkökulmasta. Vertailu kohdistetaan Ruotsiin, Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Peittämiseen ja häivyttämiseen liittyvissä tahallisuusvaatimuksissa on eroavuuksia Suomen ja vertailumaiden välillä. Yhdysvaltalaisessa oikeuskäytännössä korostuvat objektiiviset olosuhteet esimerkiksi näyttöä arvioitaessa. Tämä vastaa rahanpesukriminalisoinnin kansainvälisessä kontekstissa esitettyä. Lisäksi erityistä merkitystä peittämisen ja häivyttämisen toteutumisessa annetaan rahanpesijän esirikostietoisuudelle. Tutkimuskysymyksiä konkretisoidaan runsaalla oikeuskäytännöllä. Tavoitteena on selventää peittämisen ja häivyttämisen sisältöä ja näyttökysymyksiä sekä pohtia kuinka tekotapojen tahallisuusvaatimukset on huomioitu. Tahallisuusvaatimukset aiheuttavat haasteita oikeuskäytännössä siten, että vaadittava tahallisuuden taso ei aina ilmene tuomioistuimen tulkinnasta. Oikeuskäytännön perusteella on syytä myös kysyä erotellaanko tarkoitusta korostavan ja seurausta edellyttävän rahanpesun tunnusmerkistötekijät toisistaan siten kuin rahanpesukriminalisointi edellyttää. Onko jopa niin, että joissakin tapauksissa on vaadittu rangaistusta tarkoitusta korostavasta rahanpesusta unohtaen seurausta edellyttävä rahanpesu? Kysymyksen yhteydessä on syytä pohtia myös syytesidonnaisuutta. Peittämiseen ja häivyttämiseen liittyvissä näyttövaatimuksissa korostuu objektiivisten olosuhteiden merkitys myös subjektiivista tarkoitusta näytettäessä. Kansainväliset sopimukset ja eurooppaoikeudelliset säännökset ovat luoneet pohjan peittämisen ja häivyttämisen sisällölle, joka on laaja-alainen eikä tyhjentävän määritelmän antaminen ole mahdollista. Oikeusturvan, ennakoitavuuden ja yhtenäisen tulkinnan vuoksi oikeuskäytännön merkitys korostuu peittämiseen ja häivyttämiseen liittyvien vaatimusten luomisessa.