Browsing by Author "Velitski, Anna"

Tutkielmassa tarkastellaan parallel debt – rahoitusjärjestelyn jäsentymistä Suomen oikeusjärjestyksen mukaan. Parallel debt – rahoitusjärjestelyä ei ole tunnustettu Suomen oikeusjärjestyksessä omana instituutionaan, ja tutkielmassa tarkastellaan, onko rahoitusjärjestelyn tunnustamiselle olemassa edellytyksiä. Parallel debt – rahoitusjärjestelyssä esiintyy kolme osapuolta: velallinen, luotonantajat sekä vakuusagentti. Järjestelyn perimmäisenä tavoitteena on turvata luotonantajien asema rahoitusjärjestelyssä vakuusagenttia hyväksi käyttäen, joka hallinnoi velkaa turvaavia vakuuksia luotonantajien lukuun. Johdannossa tutkimuksen kohde esitellään ja tutkimustehtävää täsmennetään. Lisäksi tarkastellaan tutkielmassa käytettäviä metodeja sekä aihetta koskevia rajauksia. Kappaleessa tarkastellaan myös saamisoikeuden käsitettä Suomen oikeuden kannalta sekä esitellään parallel debt – rahoitusjärjestelyn perusrakenne kansainvälisissä rahoitusjärjestelyissä. Tutkielman toisessa pääluvussa keskitytään oikeusvertailuun. Oikeusvertailua ja sen roolia tarkastellaan aluksi lyhyesti. Luvun pääpaino keskittyy kuitenkin oikeusvertailun suorittamiseen Saksan, Ranskan, Venäjän sekä Englannin oikeuden osalta. Näissä maissa parallel debt – rahoitusjärjestely on käytössä, mutta sen tunnustamistavoissa on eroja. Näin ollen tutkimus lähtee jokaisen maan osalta niiden oikeusjärjestysten omista lähtökohdista käsin. Tunnustamistavat vaihtelevat oikeuskirjallisuuden, oikeuskäytännön ja säädännäisen oikeuden välillä. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan parallel debt – rahoitusjärjestelyn perustamista Suomen oikeuden kannalta. Kappaleessa tarkastellaan niitä velvoittautumisen muotoja, joissa parallel debt - rahoitusjärjestelyä yleisimmin käytetään. Näitä ovat syndikoidut luotot sekä joukkovelkakirjalainat. Lisäksi kappaleessa käsitellään parallel debt – rahoitusjärjestelyn perustamista Suomen oikeuden mukaan, sisältäen tarkastelua ordre public – periaatteesta sekä trust-instituution vastineista Suomessa. Kappaleessa tutkitaan lisäksi, miten panttioikeus voidaan perustaa Suomen lainsäädännön mukaan vakuusagentin hyväksi sekä esitellään vaihtoehtoisia järjestelyitä parallel debt – rahoitusjärjestelyn aikaansaamiseksi Suomen oikeuden mukaan. Neljäs pääluku tutkii kansainvälisen yksityisoikeuden normeja Rooma I -asetuksen pohjalta parallel debt – rahoitusjärjestelyyn liittyen. Lisäksi luvussa tarkastellaan Rooma I -asetuksen olennaisia artikloja koskien parallel debt – rahoitusjärjestelyä. Lopuksi -kappaleessa esitellään de lege ferenda – johtopäätelmät. Tarkastelu kohdistuu erityisesti siihen, onko parallel debt – rahoitusjärjestelyn tunnustamiselle omana instituutionaan edellytyksiä Suomen oikeusjärjestyksessä. Johtopäätelmien muodostaminen suoritetaan peilaamalla tutkimuksessa ilmenneitä tosiseikkoja sekä oikeusvertailun kautta esiin tulleita seikkoja Suomen kansalliseen oikeuteen. Kappaleen lopuksi tarkastellaan tulevaisuuden näkymiä koskien parallel debt – rahoitusjärjestelyä sekä yleisesti kansainvälisten rahoitusjärjestelyiden kehittymistä Suomen näkökannalta katsottuna.