Browsing by Author "Virkamäki, Tuomas"

Tutkielmassa käsitellään yrityksen omistamien patenttien ja tavaramerkkien panttauksen ja lisensoinnin perusteita, sekä niiden asemaa ja kohtelua panttivelallis-lisenssinantajayrityksen ajautuessa konkurssiin. Suomen lainsäädännössä patenttien ja tavaramerkkien pantti- ja käyttöoikeuksien perustamisesta säädellään niitä koskevissa erityislaeissa, mutta voimassa olevaan konkurssilakiin ei sisälly erityissäännöksiä niiden, tai muidenkaan teollisoikeuksien, kohtelusta yrityksen konkurssitilanteissa. Sekä patenttilain että tavaramerkkilain mukaan kumpikin oikeus on pantattavissa, josta tulee tehdä asianmukainen kirjaamishakemus kirjaamisviranomaiselle, joka on Suomessa patentti- ja rekisterihallitus. Kirjaamismerkintää tulee erikseen hakea, eikä se tapahdu automaattisesti. Samalla tavoin patentin tai tavaramerkin omistaja voi myöntää käyttöoikeuksia toiselle, jotka ovat rekisteröitävissä asianmukaisiin rekistereihin. Patentin ja tavaramerkin käyttöoikeuksien perustamisesta käytetään yleisesti termiä lisensointi, joka toteutetaan lisenssisopimuksella. Teollisoikeuksien käyttö vakuutena ei ole suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa saanut merkittävästi huomiota, vaan käsittely on keskittynyt perinteisiin aineellisiin varallisuusobjekteihin, kuten kiinteistöihin, koneisiin ja kalusteisiin, sekä muuhun yrityksen irtaimeen omaisuuteen. Teollisoikeuksien vakuuskäyttöön liittyy erityisenä ongelmana arvonmäärityksen vaikeus, joka mainitaan usein pääasiallisena syynä oikeus- ja taloustieteellisessä kirjallisuudessa teollisoikeuksien vähäiseen vakuuskäyttöön ja niihin kohdistuviin riskeihin. Kaikilla teollisoikeuksilla on omat ominaispiirteensä, jotka vaikuttavat niiden arvonmääritykseen, ja arvonkehitys on riippuvainen eri syistä. Teollisoikeuksiin liittyy myös suuria riskejä koko vakuusarvon menettämisestä, joten ei ole yllättävää, että luotonantajat voivat suhtautua niiden hyväksymiseen vakuutena kriittisemmin. Asiantilaan voi olla kuitenkin olosuhteiden pakosta tulossa merkittäviä muutoksia, koska yhä suurempi osuus yrityksien varallisuudesta on nimenomaisesti johdettavissa aineettomaan omaisuuteen, kuten patentteihin tai tavaramerkkiin kiinteästi sidoksissa olevaan yrityksen liikearvoon (goodwill). Suomen lainsäädäntö antaa jo nykyisellään tehokkaat keinot teollisoikeuksien panttaukselle, kuten tässä tutkielmassa tuodaan esille. Rekisteröity patentti ja tavaramerkki antavat lyhyesti määriteltynä taloudellisen yksinoikeuden kyseisen innovaation tai merkin käyttöön sen omistajalle. Koska vain harvoilla yrityksillä on kuitenkaan resursseja tai intressejä toimia maailmanlaajuisesti, voi tämän taloudellisen yksinoikeuden käyttöala jäädä suppeammaksi kuin olisi mahdollista. Toisaalta patentilla voi olla käyttöä myös muilla toimialoilla, joihin yritys ei kuitenkaan halua laajentaa toimintaansa. Mainitut tilanteet ovat vain lyhyt kuvaus esimerkeistä, jolloin teollisoikeuden lisensointi voisi tulla kysymykseen. Lisensoinnilla lisenssinantaja myöntää käyttöluvan lisenssinsaajalle tietyn teollisoikeuden taloudelliseen hyväksikäyttöön. Tarkemmista ehdoista sovitaan lisenssisopimuksessa, jotka voivat olla hyvin yksityiskohtaisia. Lisensoinnin välitön hyöty lisenssinantajalle perustuu lisenssinsaajan maksamiin korvauksiin, jotka usein rakennetaan rojaltiperusteisille, eli jatkuville korvauksille. Rojaltimäärä voidaan sitoa esimerkiksi lisenssinsaajan liikevoittoon tai määriteltyyn korvaukseen jokaisesta myydystä tuotteesta, jossa lisenssinantajan omistamaa patenttia tai tavaramerkkiä on käytetty hyödyksi. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa teollisoikeuksien käyttöoikeuksien rekisteröinnin samoin perustein kun panttauksen. Konkurssissa panttivelallis-lisenssinantajayritys menettää määräämisvallan omaisuudestaan. Konkurssipesän pesänselvittäjän tehtävänä on konkurssilain 17:3.1 mukaan realisoida varallisuus siten, että siitä saadaan pesän kannalta paras myyntitulos. Panttivelkojan asemaan konkurssissa on kiinnitetty konkurssilaissa merkittävästi huomiota, mutta lisenssinsaajan näkökulmasta tilanne on merkittävästi epäselvempi. Konkurssipesän toteuttaessa konkurssipesän varallisuuden myyntiä, voi realisointitapa ratkaista sen, miten esineeseen kohdistuvat oikeudet säilyvät voimassa. Mikäli rekisteröity käyttöoikeus heikentää realisointiarvoa, voi konkurssipesä tai panttivelkoja pyrkiä suorittamaan realisaation tavalla, jolloin käyttöoikeus ei pysyisi voimassa luovutuksensaajaa kohtaan parhaan myyntihinnan saavuttamiseksi. Lisenssinsaajan liiketoiminta voi olla riippuvainen käyttöoikeuden pysyvyydestä, joten asiassa tulee tarkastella yleisesti eri käyttöoikeuksien pysyvyyttä konkurssitilanteissa ja verrata teollisoikeuden käyttöoikeuden luonnetta niihin, koska nykyisessä konkurssilaissa ei ole erityissäännöksiä immateriaalioikeuksista