Browsing by Author "Virkkunen, Mia"

Oikeuksien sammumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa immateriaalioikeuden haltijalleen tuottama yksinoikeus lakkaa markkinoille saattamisen yhteydessä. Oikeuksien sammuminen on keskeinen keino varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:ssa, kun oikeudenhaltija ei lähtökohtaisesti voi estää tekijänoikeussuojaa saavan teoksen, tavaramerkillä varustetun tavaran tai patentin suojaaman keksinnön jälleenmyyntiä tai rinnakkaistuontia. Sammumisdoktriini toimii intressien tasapainottajana, kun oikeudenhaltijan yksinoikeutta rajoitetaan. Tutkielman pääasiallinen tarkoitus onkin oikeuskäytännön perusteella selvittää oikeuksien sammumisen suhdetta tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen. Toistan kirjallisuudessa esitetyn näkemyksen siitä, ettei vuosikymmeniä vanha tekijänoikeussääntely sovi sellaisenaan digitaaliseen ympäristöön. Oikeuksien sammumisen osalta tekijänoikeusdirektiivi 2001/29/EY ei ota huomioon digitaalisen maailman realiteetteja. Digitaalisten teosten sammumisen tulkinta on jäänyt EUT:n oikeuskäytännön varaan. Tarkastelen erityisesti ennakkoratkaisuja C-128/11 UsedSoft ja C-263/18 Tom Kabinet. UsedSoftissa EUT meni tulkinnassaan varsin pitkälle mahdollistaakseen oikeuksien sammumisen tietokoneohjelman osalta. Tom Kabinetin myötä digitaalisten eli aineettomien teosten jälkimarkkinat on nyt täysin estetty. Ratkaisu on herättänyt laajasti kritiikkiä muun muassa aineettomien ja aineellisten teosten välisen kahtiajaon vuoksi. Itse kiinnitän huomiota erityisesti EUT:n käyttämään ontuvaan argumenttiin, jonka mukaan tekijänoikeuden haltijan katsotaan saavan riittävän korvauksen työstään fyysisen teoksen ensimmäisen myynnin yhteydessä, mutta samaa ei tapahdu digitaalisen teoksen kohdalla. Tutkielmassa argumentoin, että tekijänoikeuksien sammumista tulisi jatkossa kehittää nimenomaan sääntelyn keinoin, sillä kyse on laajasti tekijänoikeuksiin vaikuttavasta asiasta. Lainsäätäjä on kuitenkin ollut haluton puuttumaan ongelmaan. Varovaisuus ilmenee esimerkiksi siitä, että asia jätettiin pois uuden tekijänoikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan direktiivin (EU) 2019/790 valmistelusta, vaikka kysymys digitaalisten jälkimarkkinoiden sallimisesta oli vielä laajasti esillä julkisen kuulemisen yhteydessä. Tavaramerkkien osalta vastaan kirjallisuudessa esitettyyn kritiikkiin siitä, että EUT:n viimeaikaisen oikeuskäytännön perusteella tietyt tavaramerkit saavat jo liian voimakasta suojaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden kustannuksella. Erityisesti luksustavaramerkkien haltijat ovat tutkielmassa käsiteltyjen ratkaisujen mukaan voineet estää tavaroiden myöhemmän kaupanpidon vedoten “ylellisyyden tunnun” vahingoittamiseen ja siten tavaramerkin maineen vahingoittamiseen. Vastauksessani yhdyn väitteeseen siitä, että EUT:n tulkinta voi olla haitallista rinnakkaistuonnille ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteelle.