Browsing by Author "Virtanen, Aino"

Tutkielma käsittelee poliisin peitetoiminnan rajoja. Tutkielma jakaantuu yhdeksään lukuun, joista kussakin käsittellään peitetoiminnan rajoja suhteessa eri kysymyksiin. Tutkimuskysymys on siten monijakoinen. Ensimmäisessä kappaleessa esitellään lainopin metodia ja tutkimuskysymystä. Toisessa kappaleessa tarkastellaan, millaiset reunaehdot esitutkintalaki ja esitutkintaperiaatteet asettavat peitetoiminnalle. Kolmannessa kappaleessa tarkastellaan, onko soveltamisalaeroja pakkokeino- ja poliisilain mukaisen peitetoiminnan välillä. Neljännessä kappaleessa tarkastellaan peitetoiminnan eri muotoja ja niiden erilaisia rajoja. Viidennessä kappaleessa tarkastellaan peitetoimintaa suhteessa muihin salaisiin pakko- ja tiedonhankintakeinoihin. Kuudennessa kappaleessa tarkastellaan ihmisoikeuksien peitetoiminnalle asettamia rajoja. Seitsemännessä kappaleessa tarkastellaan, voidaanko ja millä ehdoin peitetoiminnan nojalla rajoittaa asianosaisjulkisuutta. Kahdeksannessa kappaleessa tarkastellaan, onko peitetoiminnan laillisuusvalvonta järjestetty riittävällä tavalla, jotta peitetoiminnan rajojen noudattamista kyetään valvomaan. Yhdeksännessä kappaleessa ovat loppupäätelmät. Keskeinen peitetoimintaa koskeva sääntely liittyy esitutkintaan ja pakkokeinoihin, joita koskevaa sääntelyä löytyy esitutkintalaista (ETL, 805/2011), pakkokeinolaista (PKL, 806/2011) ja poliisilaista (PolL 872/2011). Lait tulivat voimaan 1.1.2014. Peitetoiminta on siis varsin ajankohtainen aihe, ja peitetoiminnan rajojen määrittely onkin rikos-, prosessi- ja valtiosääntöoikeudellisesti relevantti kysymys. Valtiosääntöoikeudellisesti peitetoiminnan rajojen määrittely on relevanttia, sillä peitetoiminta saattaa rajoittaa perustuslaissa (PL, 731/1999) taattuja perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Perustuslakivaliokunta onkin puhunut perusoikeusherkistä pakkokeinoista, joilla se tarkoittaa salaisia pakkokeinoja, mukaan lukien peitetoimintaa. Toimivaltuuksien tarkkarajainen määrittely on silloin erittäin korostuneessa asemassa, kun puututaan perusoikeuksien ydinalueelle. Toisaalta peitetoiminnalla tavoiteltavat päämäärät ilmentävät sellaista yleistä etua, jonka on katsottu jossakin laajuudessa oikeuttavan perusoikeusrajoituksiin, kunhan rajoituksista säädetään riittävän täsmällisesti ja oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen. Peitetoiminnalla tarkoitetaan tiedonhankintaa, joka tapahtuu soluttautumalla (PKL 10:27). Peitetoiminta antaa myös peitehenkilönä toimivalle poliisille valtuudet toimia vastoin rikosoikeudellisia kieltoja tietyissä tilanteissa. Jos ja kun peitehenkilö soluttautuessaan joutuu mukaan rikolliseen toimintaan, täytyy hänelle asettaa myös vastuuvapaus teoistaan tietyissä tapauksissa. Rikosoikeudellisesti onkin relevantti kysymys määrittää peitehenkilön toimivallan ja vastuuvapauden rajat. Peitehenkilöiden turvallisuus- ja paljastumisuhka ovat esillä erityisesti silloin, kun peitetoimintaa koskevia operatiivisia päätöksiä tehdään, esimerkiksi päätös peitetoiminnan aloittamisesta tai jatkamisesta, sekä silloin, kun peitetoiminnan laillisuutta valvotaan. Tämän takia peitetoimintaa koskeva järjestelmä on hyvin keskitetty, ja vain harvat pääsevät käsiksi sitä koskeviin tietoihin. Prosessioikeudellisesti onkin tärkeää tarkastella, missä määrin asianosaisjulkisuutta voidaan peitetoimintaan liittyen rajoittaa.