Browsing by Author "Virtanen, Anna-Leena"

Tutkielma lähestyy vihapuhetta eri näkökulmista. Kantavana teemana on käsitys punninnan tärkeydestä modernissa sananvapaus- oikeuskäytännössä. Tutkielma pyrkii kartoittamaan perus- ja ihmisoikeuksien kasvanutta merkitystä vihapuheen osalta rikosoikeudessa. Tavoitteena on tunnistaa oikeuslähteiden fragmentoituneisuus, aiheen poliittisuus ja eri arvojen muodostama ristipaine. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan osa vihapuheesta on niin vakavaa, että se ei ole lainkaan sananvapauden alueelle kuuluvaa vaan oikeuksien väärinkäyttöä. Osa vihapuheesta taas on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapausartiklan rajoituslausekkeen mukaan harkittavaa. Tällöin ihmisoikeustuomioistuin suorittaa kokonaisvaltaisen punninnan toisin kuin silloin, kun se pitää puhetta oikeuksien väärinkäyttönä. Rajat eivät ole kuitenkaan selkeät. Tutkielma erittelee, millaisia vaikutuksia ihmisoikeustuomioistuimen vihapuhekäsityksillä on suomalaisten tuomioistuinten lainkäyttöön. Tätä tarkoitusta varten tutkielmassa on kartoitettu suomalaista vihapuheoikeuskäytäntöä erityisesti rajoittuen rikoslain kansanryhmää vastaan kiihottamisen oikeuskäytäntöön 2000-luvulta. Erityisesti tutkielmassa mietitään ainoan vihapuheesta annetun kor- keimman oikeuden ratkaisun (KKO 2012:58) vaikutuksia ja merkitystä. Tutkielma nojautuu ajatukseen vihapuheen kontekstisidonnaisuudesta. Kontekstisidonnaisuuden ajatusta hahmotellaan vertaamalla ekskursiossa amerikkalaista vihapuheoikeuskäytäntöä eurooppalaiseen lähestymistapaan. Tutkielma pyrkii lähestymään vihapuhetta moniarvoisena, jännitteisenä sääntelyn kenttänä, jossa toisiinsa vaikuttavat sananvapaus, vähemmistöjen suoja ja poliittisen puheen erityisarvo. Vihapuhe sijoittuu usein poliittisen puheen alueelle, joka on sananvapauden ydinaluetta. Toinen ekskursio käsittelee holokaustin kiistämistä. Se on oma asiallinen erityiskysymyksensä. Ekskursio pyrkii konkretisoimaan oikeuslähteiden polysentrian ajatusta ja osoittamaan, miten helposti kansainväliset velvoitteet asettuvat toistensa kanssa ristiriitaan. Ratkaisua perustellaan mm. kontekstisidonnaisuuden ajatuksella. Tutkielma pohtii, onko ihmisoikeustuomioistuimessa omaksuttu vihapuhelinja onnistunut. Se pyrkii osoittamaan, että muutos ihmis- oikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön voisi heijastua myönteisesti tasolla kansalliseen kiihottamisrikoksen soveltamiseen ja ottaisi paremmin huomioon eri arvojen välisen ristipaineen erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.