Browsing by Author "Virtanen, Tiina"

Tiivistelmä - Referat – Abstract Ulkonäkö on korostuneen henkilökohtainen asia kaikille meistä. Oman ulkonäön valitseminen ja muuttaminen sekä oikeus määrätä pukeutumisestaan kuuluu henkilön itsemääräämisoikeuteen ja siten se on olennainen osa perustuslain suojaamaa yksityiselämän piiriä. Yksityiselämään kuuluu mm. yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön, sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Tutkielman kohdekysymyksenä selvitetään millä laajuudella ja millä perustein työnantaja voi työnjohtovaltansa puitteissa rajoittaa työsuhteisen työntekijänsä ulkonäköä ja pukeutumista, eli puuttua tämän itsemääräämisoikeuteen. Työnantajan työnjohtomääräyksiä ja valtaoikeuksia puoltaa työsuhteessa vahvana perusoikeutena omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus. Perusoikeuksien työntyminen yksityisoikeudellisten oikeudenalojen vaikuttaviksi arvoiksi on korostunut yhteiskunnan perus- ja ihmisoikeuksien valveutumisen myötä. Erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut uskonnonvapautta koskevissa pukeutumiskysymyksissä ovat nostaneet arvioitavaksi työnantajan kompetenssia määrätä työntekijöiden pukeutumisesta sekä uskonnon tunnustamisesta laajalti. Tutkielmassa ei tarkastella uskonnonvapautta perusoikeutena, mutta tapauksia hyödynnetään apuna määriteltäessä työnantajan valtaoikeuksien laajuutta perusoikeuksiin nähden. Perusoikeuksia voidaan lähtökohtaisesti rajoittaa pelkästään tietyin rajoitusedellytyksin. Työntekijä luovuttaa työnantajalle työvoimansa käyttöoikeuden työsopimuksella ja samalla työsuhde syntyy tunnusmerkistötekijöiden olemassaolosta, eli sopimuksella työn teosta, ansiotyön tekemisellä, työnteolla toiselle vastiketta vastaan, sekä työnantajan johdon- ja valvonnan alaisuudella. Työntekijä suostumuksellaan ja vastiketta vastaan ’’vuokraa’’ hierarkkisesti leimaantuneessa työsuhteessa työvoimaansa työnantajalle ja alistuu tämän tietyn laajuiseen käskyvaltaan myös omaan ulkonäköönsä liittyvissä kysymyksissä. Työnantajan perusoikeus, eli omistusoikeus, kohdentuu yrityksen ja liiketoiminnan varallisuuteen ja siitä määräämiseen, sekä osaltaan myös työntekijän työpanokseen. Työnantajan yrityksen- ja liikkeenjohtovalta tarkoittaa oikeutta määrätä työvoiman määrästä sekä laadusta, kun taas työnjohtovalta tarkoittaa työtä koskevien määräysten sekä käskyjen antamista. Työnantajan työnjohto-oikeuden perusta ja kompetenssi määrätä työntekijän ulkonäöstä sekä pukeutumisesta ei ole yksiselitteisesti tai tarkkarajaisesti määrätty laissa. Sen asiallinen laajuus määräytyy ainakin osaksi työsopimuslain säännösten ohella muiden työsuhdetta koskevien normien mukaisesti ja työnantajan määräysvalta työsuhteessa onkin varsin sirpaloitunutta. Sen laajuus riippuu määräyskohteesta ja perusteet voivat suurestikin vaihdella. Työsuhdetta sääntelevät normit voivat ylipäänsä sisältää laajasti lähes joka tasolla työntekijän ulkonäköön liittyvää sääntelyä. Työsuhteessa työnantajaa velvoittavat olennaisesti myös kohtelunormit, joiden merkitys myös tutkimuskysymykselle on olennainen. Kotimaisessa oikeuskäytännössä tilanteita itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta on tullut vastaan verrattaen vähän. Tulkinta-apua onkin haettava siksi osaksi kansainväliseltä kentältä työnantajan valtaoikeuksien määrittämiseksi suhteessa perusoikeuden rajoittamiseen. Itsemääräämisoikeus on tunnustettu turvattavaksi vapausoikeudeksi Suomen perustuslaissa sekä Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa, eli jokaisen perusoikeutena on siis määritellä itse oma ulkonäkönsä ja pukeutumisensa. On kuitenkin katsottava, että perusoikeussäännökset eivät ainakaan yleisesti voi olla sillä tavoin ehdottomia, että niitä ei voisi missään laajuudessa eikä millään edellytyksillä rajoittaa. Siten työn asettamilla ja työsuhteesta johtuvilla vaatimuksilla voidaan itsemääräämisoikeutta perustellusti loukata. Työntekijän velvollisuutena on noudattaa työnantajan pätevää työnjohtomääräystä työssään, eikä voi edellyttää oman pukeutumisensa tai ulkonäkönsä olevan täysin loukkaamattomia työsuhteessa. Työnantajan on myös voitava puuttua työntekijän epätoivottuun pukeutumiseen. Pätevää työnjohtomääräystä on kuitenkin hankalaa hahmottaa tarkasti työntekijän ulkonäköä koskevissa kysymyksissä. Työnjohtomääräyksen taustalla koskien ulkonäköä on osoitettava kuitenkin olennainen peruste määrätä käsillä olevasta asiasta, eikä työnantajan perusteena välttämättä riitä pelkästään halu tai yrityksen tarve määrätä työntekijän ulkonäöstä työnantajan yrityskuvasta, ideologiasta tai uskottavuudesta johtuvista syistä. Työntekijän itsemääräämisoikeuden loukkaaminen tulee olla aina perusteltua ja vapausoikeuden luonteen vuoksi mahdollisimman vähäistä.