Browsing by Author "Virtanen, Virpi"

Rakennuttajan palkatessa asiantuntijana toimivan rakennustyönvalvojan rakennushankkeeseen, hänen katsotaan siirtävän suuren osan omasta myötävaikutusvelvollisuudestaan valvojan vastattavaksi. Toisaalta on katsottu, että palkkaamalla valvojan huolehtimaan urakkasuorituksen sopimuksenmukaisuudesta, rakennuttaja lisää omalla puolellaan olevan asiantuntemuksen määrää siinä määrin, että myös rakennuttajapuolen velvoitteiden laajuus ja määrä kasvavat tämän myötä. Mikäli valvoja aiheuttaa työssään vahinkoa rakennuttajalle, joutuu hän vahingonkorvausvastuuseen rakennuttajaa kohtaan vahingoista, jotka yleensä ilmenevät urakoitsijan rakennustyössä. Yleisesti sovellettavien KSE-ehtojen mukaan vastuu on kuitenkin enintään valvojan saaman palkkion suuruinen, ellei muusta ole sovittu. Tämä vastuunrajoitus kuitenkin syrjäytyy, mikäli valvoja on aiheuttanut vahingot törkeällä tuottamuksella tai tahallisuudella. Yleensä tällaisissa tilanteissa urakoitsijan ja valvojan on katsottu olevan yhteisvastuussa kaikista aiheutuneista vahingoista, mikä tarkoittaa käytännössä, että rakennuttaja voi vaatia vahinkojen täysimääräistä korvaamista myös yksin valvojalta. Edellä mainitunlainen yhteisvastuu tilanne voi kuitenkin johtaa kohtuuttoman suureen vahingonkorvausvastuuseen. Tässä tutkielmassa olen keskittynyt tarkastelemaan yksityiskohtaisesti valvojan vastuun edellytyksiä, jotta pystyttäisiin toteamaan, ovatko esimerkiksi tuomioistuimissa ratkaistavana olleet valvojan vastuuta koskevat tapaukset ratkaistu voimassa olevaa oikeuttamme noudattaen. Näin ollen käsittelen työssäni, avattuani ensin valvojan yleisiä velvollisuuksia, yleisen vahingonkorvausvastuun syntymisen kannalta keskeisiä syy-yhteyden ja ennakoitavuuden vaatimuksia. Tähän käsittelyyn kietoutuu myös valvontasopimuksissa yleisesti käytettyjen vastuunrajoitusehtojen soveltuvuus ja näkökulmana tarkastelussa on niiden hyväksyttävyys etenkin törkeän tuottamuksen tilanteissa. Näiden ohella käsittelen lopuksi yleisiä vahingonkorvausoikeudellisen yhteisvastuun syntymisen edellytyksiä ja sen soveltuvuutta valvojan ja urakoitsijan vastuuseen. Edellä mainittujen tarkastelujen kautta tutkielmassa käy ilmi, että valvojan vahingonkorvausvastuuta määriteltäessä teoreettisella ja yksityiskohtaisella tasolla on mahdollista päätyä erilaiseen ratkaisuun, mihin esimerkiksi tuomioistuimemme ovat pohdinnoissaan päätyneet. Tämän vuoksi vastuun määrittelyn tulisikin olla aina riittävän tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Tämä on mitä todennäköisimmin seurausta valvontasopimusten asiantuntijapalvelu luonteesta, jossa valvojan suorituksen sisällön määrittäminen ei aina ole yksiselitteistä. Tämän seurauksena yhteisvastuuta käsiteltäessä huomataan, ettei suhtautuminen yhteisvastuun soveltuvuuteen kyseessä olevissa tapauksessa ole täysin kiistaton siinä mielessä, kuin se on ymmärretty soveltuvaksi esimerkiksi oikeuskäytännössämme