Browsing by Author "Vitikainen, Heidi"

Tutkimuksen kohteena on lisä- ja muutostyöt rakennusurakassa. Lisä- ja muutostöiden ilmeneminen rakennusurakassa on enem-män pääsääntö kuin poikkeus, ja niitä koskevat riidat ovat varsin yleisiä rakennusalalla. Muutostyöllä tarkoitetaan työtä, joka muut-taa urakkasopimuksessa sovitun työn sisältöä. Lisätyöllä tarkoitetaan puolestaan työtä, joka tehdään sovitun suorituksen lisänä. Lisä- ja muutostöitä voidaan joutua toteuttamaan mm. puutteellisten tai virheellisten suunnitelmien vuoksi. Rakennuttajan ja ura-koitsijan väliset erimielisyydet liittyvät tyypillisesti siihen, mitkä työt on katsottava urakkaan kuuluviksi ja mitkä taas muutos- tai lisätöiksi. Lisäksi rakennuttaja ja urakoitsija voivat olla erimielisiä lisä- ja muutostöiden vaikutuksista urakkahintaan ja urakan aika-tauluun. Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin sisältyy menettelytapamääräyksiä lisä- ja muutostöistä sopimisesta. Ehtojen lähtökohtana on, että lisä- ja muutostöiden vaikutuksista sovitaan kirjallisesti etukäteen. Rakennuttaja ja urakoitsija eivät kuiten-kaan aina noudata näitä menettelytapamääräyksiä vaan sopivat töiden suorittamisesta epävirallisesti. Lisä- ja muutostöitä koske-vissa riidoissa joudutaankin usein ottamaan kantaa menettelytapamääräysten asemaan lisä- ja muutostöistä sovittaessa. Tutkielmassa tarkastellaan YSE 1998-ehtojen lisä- ja muutostöitä koskevia määräyksiä ja niiden vaikutuksia rakennuttajan ja urakoitsijan välisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin rakennusurakassa. Tarkoituksena on selvittää, miten YSE 1998-ehtoihin sisältyviä lisä- ja muutostöitä koskevia määräyksiä on tulkittava ja mitä niiden laiminlyönnistä seuraa. Rakennusurakan yleisissä sopimuseh-doissa lähtökohtana on, että urakoitsija on velvollinen toteuttamaan rakennuttajan osoittamat muutokset, elleivät ne muuta työtä olennaisesti toisen luonteiseksi. Koska rakennuttajalle annettu yksipuolinen oikeus muutosten teettämiseen johtaisi helposti koh-tuuttomuuteen, on urakoitsijalla yleisten sopimusehtojen mukaan oikeus lisä- ja muutostöistä aiheutuvaan korvaukseen ja lisäai-kaan. Keskeinen tutkimuskysymys liittyy lisä- ja muutostöistä sopimiseen. YSE-ehtojen mukaan lisä- ja muutostöistä tulisi sopia kirjallisesti ennen kuin niitä aletaan suorittaa. Käytännössä rakennusurakan yleisten sopimusehtojen menettelytapamääräyksiä ei ole aina noudatettu vaan ne on nähty lähinnä ohjeellisina. Aikaisemmassa oikeuskäytännössä urakoitsijan ei ole katsottu menettä-neen oikeuttaan lisä- ja muutostyöstä aiheutuvaan lisäkorvaukseen, vaikka lisä- ja muutostöistä ei olisi sovittu yleisten sopimuseh-tojen edellyttämällä tavalla. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2008:19 otettiin kantaa kysymyksiin siitä, oliko urakoitsijalla oikeus saada korvausta tekemistään lisä- ja muutostöistä ja oikeus saada lisäaikaa suoritukselleen siitä huolimatta, ettei töistä ja lisäajas-ta oltu sovittu YSE-ehtojen mukaisella tavalla. Ratkaisu on herättänyt paljon keskustelua rakennusalalla ja sitä käsitellään myös tässä tutkielmassa. Suomessa ei ole rakennusurakkaa sopimustyyppinä koskevaa lainsäädäntöä. Kauppalaissa rakennusurakka on rajattu kauppalain säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Maankäyttö- ja rakennuslaissa on asetettu tiettyjä velvoitteita rakennushankkeeseen ryhtyvälle, mutta laissa ei kuitenkaan säännellä urakkasopimuksen osapuolten välistä suhdetta. Rakennuttajan ja urakoitsijan välinen sopimussuhde määräytyy yleensä rakennusurakan yleisten sopimusehtojen mukaan. Vakioehdot tulevat urakkasopimuk-sen osaksi viittauksen perusteella. Tärkeimpinä vakioehtoina voidaan pitää YSE 1998-ehtoja, jotka on laadittu sovellettavaksi elinkeinonharjoittajien välisiin urakkasopimuksiin. YSE-ehdot ovat kattavuutensa ja yksityiskohtaisuutensa puolesta verrattavissa lainsäädäntöön ja niillä on hyvin vakiintunut asema rakennusalalla. Vakioehtojen lisäksi rakennusurakkaan sovelletaan oikeustoi-milain säännöksiä ja sopimusoikeuden yleisiä periaatteita. Tutkielmassa tarkastellaan elinkeinonharjoittajien välisiä urakkasopimuksia. Kuluttajaurakat ja grynderirakentaminen on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen ja toteutettu rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin, oikeuskirjal-lisuuteen ja oikeuskäytäntöön perehtymällä. Koska rakennusurakasta on viime vuosina kirjoitettu suhteellisen vähän ja rakennus-urakkaa koskevat riidat ratkaistaan usein välimiesmenettelyssä, on tutkielmaa varten haastateltu alan asiantuntijoita käytännön näkökulman saamiseksi. Haastattelut ovat antaneet myös tukea tutkimusaineistosta tehtäville tulkinnoille.