Browsing by Author "Voipio, Riitta"

Euroopan unionin tulisi olla sisämarkkina, jossa tavarat, palvelut, henkilöt ja pääomat liikkuvat vapaasti. Toisaalta välitön verotus kuuluu jäsenmaiden suvereniteetin piiriin ja voi tosiasiallisesti rajoittaa sisämarkkinoiden toimintaa. Tämä näkyy etenkin yleishyödyllisten yhteisöjen kohdalla. Yleishyödylliset yhteisöt eivät lähtökohtaisesti tavoittele voittoa ja sen vuoksi ne nauttivat erilaisista veroeduista, kuten tuloverovapaudesta ja perintöverovapaudesta. Usein toiminta on luonteeltaan sellaista, että ilman veroetuja sitä ei välttämättä pystyttäisi järjestämään. Jokaisella jäsenvaltiolla on omat sääntönsä sille, millaiset yhteisöt voivat nauttia veroeduista sekä sille, millaisia veroetuja on tarjolla. Tätä sääntöjen moninaisuutta on yritetty yhtenäistää muun muassa yhtenäisellä voittoa tavoittelemattoman yhteisön määritelmällä, mutta toistaiseksi tuloksetta. Näin ollen useammassa jäsenvaltiossa toimintaansa harjoittavan yleishyödyllisen yhteisön tulee olla perillä kulloinkin voimassa olevista vähimmäisvaatimuksista. Tätä hankaloittaa edelleen se, ettei kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännöt ole EU:n perusvapauksien mukaisia tai vapauksien mukaisuus täytetään vain nimellisesti. Rajoituksia saattaa olla vaatimukset kansalaisuuteen tai sijaintipaikkaan liittyen ja lisäksi erilaisiin kulttuurillisiin ominaisuuksiin voidaan lisätä vaatimus tietyn alueen kulttuurin tukemisesta. Esimerkiksi Suomen lainsäädännössä on tietyissä tilanteissa tuettava suomalaista kulttuuriperintöä, jotta voisi hyödyntää veroetua. EU on oikeuskäytännössä ottanut selvän linjan siihen, että suoraa kansalaisuudesta johtuvaa erilaista verokohtelua ei hyväksytä. Sen vuoksi monet EU-jäsenvaltiot ovat muuttaneet lainsäädäntöään ja ottaneet EU-oikeuden vastaisia vaatimuksia pois. Yleishyödyllisten yhteisöjen vero-ongelmat rajat ylittävissä tilanteissa voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Ensinnäkin tilanteet, jossa yhteisö toimii rekisteröintivaltionsa ulkopuolella eivätkä saa kohdevaltiossa sellaisia veroetuja, joita sen pitäisi saada. Toinen ja kolmas tyyppitilanne liittyy lahjoituksiin. Suuri osa yleishyödyllisistä yhteisöistä toimii pitkälti lahjoitusten turvin, joten lahjoittajiin kohdistuva verotus koskee välillisesti myös lahjoituksen saajaa. Toinen tyyppitilanne koskee luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tekemiä lahjoitusta, kun lahjoitus tehdään eri jäsenvaltioon kuin missä lahjoittaja sijaitsee tai minkä kansalainen lahjoittaja on. Usein lahjoittaja on oikeutettu kansallisen lainsäädännön nojalla tekemään verovähennyksiä yleishyödyllisille yhteisöille tekemistään lahjoituksista. Vähennysoikeus on aiheuttanut epäselvyyttä, kun kyseessä on rajat ylittävä lahjoitus. Kolmas tyyppitilanne koskee testamenttilahjoituksia. Yleishyödyllisille yhteisöille tehdyt testamenttilahjoitukset ovat usein verovapaata perintöveron osalta tai niihin sovelletaan alennettua veroprosenttia. Tästä saattaa kuitenkin aiheutua ongelmia, jos testamenttilahjoitus on tehty eri valtioon kuin missä perinnönjättäjä on ollut verovelvollinen. Kaikkien näiden tilanteiden lisäksi jäsenvaltioiden veroviranomaisilla saattaa olla huonosti tietoa saatavilla, jolloin yleishyödyllisen yhteisön on vaikea puolustautua verottajan päätöksiltä. Ongelmina on muun muassa palvelujen kielivalikoima, asiakirjojen julkisuus sekä henkilökunnan osaamistason puute liittyen kansainvälisiin tilanteisiin. Euroopan unionin tuomioistuin on toistuvasti ottanut ennakkoratkaisuissaan linjan, että kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä. Vaikka jäsenvaltioilla onkin verosuvereniteetti, verotus ei saa olla ristiriidassa EU:n perusvapauksien kanssa. Tuomioistuin on vedonnut etenkin pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja kuinka tällaisina pääomina voidaan pitää myös erilaisia yleishyödyllisten yhteisöjen investointeja sekä yhteisöille tehtyjä lahjoituksia. Tämä on omalta osaltaan selkeyttänyt yleishyödyllisten yhteisöjen verokohtelua rajat ylittävissä tapauksissa. Tästä huolimatta voittoa tavoittelemattomat yhteisöt kokevat verokohtelun vuoksi edelleen epävarmuutta toimia koko yhteisönlaajuisesti yhdestä jäsenvaltiosta käsin. Ongelmaan on kehitetty erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, mutta suuria uudistuksia tuskin tapahtuu lähitulevaisuudessa. Näin on siitä huolimatta, että maailma on yhä kansainvälisempi ja yleishyödyllisillä yhteisöilläkin on painetta pystyä toimimaan välillä laajemmin kuin yhden valtion alueella.