Browsing by Author "Vuorenpää, Laura"

Tutkielmassa tarkastellaan kollektiivisten siviilioikeudellisten vaatimusten oikeudenhaltijoiden oikeuksiin pääsyä tuomioistuinsovittelussa.Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, soveltuvatko aineellisen oikeuden toteutumiseen liittyvät intressit käsiteltäväksi vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn, ja kuinka juridisen menettelyn tuomioistuimeen sijoittuva sovittelu voi kollektiivisille vaatimuksille tarjota. Useita oikeudenhaltijoita koskettavan vaatimuksen käsittely edellyttää lainsäädäntöä, mikä muodostaa perustavaa laatua olevan jännitteen tuomioistuinsovittelussa, sillä menettelyn tavoitteeksi on perinteisesti nähty osapuolten yksinomainen kelpoisuus määrätä heidän välisensä dispositiivisen riita-asian käsittelystä. Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (29.4.2011/394) on kuitenkin oikeudellistunut eurooppaoikeuden vaikutuksesta. Työssä tarkastellaan sitä, miten uudistunutta sovittelukonseptia tulee kansallisesti tulkita, sekä millaisia oikeudellisia riitoja menettelyssä voidaan käsitellä. Tarkastelun kohteena on useiden oikeudenhaltijoiden oikeudellisten vaatimusten kelpoisuus tulla soviteltavaksi tuomioistuimen itsenäisessä sovittelupalvelussa siten, että asianosaisena toimii etujärjestö. Ryhmäkannelain (13.4.2007/444) soveltamisalaa ollaan parhaillaan muuttamassa eduskunnassa, joten kollektiivisen kanteen nostamiselle saattaa tulevaisuudessa olla nykyistä laajemmat mahdollisuudet. Lähtökohtana tutkimukselle toimii vähäisten kollektiivisten vaatimuten prosessikelvoton luonne sekä ryhmäkannelain soveltamiseen liittyvät ongelmat oikeudenkäynnissä. Useiden oikeudenhaltijoiden intressiä koskettavat oikeudenkäynnit ovat muodostuneet ruotsalaisen oikeuskäytännön perusteella hitaiksi ja kalliiksi, mikä on kollektiivisen oikeusturvan tavoitteiden vastaista. Tutkimuksen ennakko-oletuksena on, että vaihtoehtoinen riidanratkaisu kaipaa tehokkuutta, jotta oikeudenhaltijoiden tosiasiallinen oikeuksiin pääsy voi toteutua. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, pystyykö tuomioistuinsovittelulailla säännelty vaihtoehtoisen ja juridisen riidanratkaisun välimaastoon sijoittuva menettely toteuttamaan samaan aikaan joustavaa, oikeudenmukaista ja tehokasta riidanratkaisua.Tutkielmassa havaitaan, että mainittujen tavoitteiden toteutuminen johtaa oikeusturvaongelmiin. Dispositiivisten riita-asioiden sovittelussa asianosainen voi kuitenkin pätevästi luopua lain mukaisista oikeuksistaan. Siten tutkimuksen kohteena on, muodostavatko havaitut puutteet oikeusturvan toteutumisessa esteen kollektiivisten vaatimusten sovittelulle.